Erään opiskelijan matka Pohjolasta Välimerelle

Lontoon Heathrow. Laaja ja kiireinen lentokenttä on tunnettu ruuhkistaan sekä tuskastuttavan tarkoista turvatoimistaan. Ei siis ihme, että Maltavastaajaa hieman jännitti, kun noissa olosuhteissa piti vaihtaa konetta reilussa kahdessa tunnissa. Haastetta lisäsi se, että check in piti tehdä vasta Lontoossa ja lentoa varten piti vielä vaihtaa terminaalia.

Olin valmistautunut urakkaan tuomiopäivän fiiliksillä. Olin valmis juoksemaan niin monen matkustajan ja matkalaukkukuorman yli kuin vain olisi tarpeellista jatkolennolle ehtiäkseni. Lontoon sääolosuhteisiin nähden turhan lämpimissä vaatteissa pikakävelin siis kahden terminaalin läpi. Tahtiani hidasti ainoastaan turvatarkastaja, joka päätti avata käsimatkatavaroinani olleen pienehkön urheilukassin, sillä läpivalaisussa siellä näkyi jotain "epäilyttävää". Mitään ei kuitenkaan löytynyt, mutta sainpa suorittaa tuon tuskaisen ahtamisoperaation uudelleen ja vielä oikein julkisella paikalla.

Matkaaja tavaroineen pääsi kuitenkin ajoissa ja ehjänä Maltalle asti. Pakko kehaista sekä British Airways että Air Malta -yhtiöitä. Halpalentoyhtiöihin tottuneena minulle on suurta luksusta se, ettei matkalaukusta tarvinnut maksaa erikseen eikä käsilaukkua pakotettu survomaan käsimatkatavaroihin. Ruoan saaminen lennolla ilmaiseksi oli jo niin suuri yllätys, etten meinannut uskoa edessäni nököttänyttä tarjotinta todeksi.

Tällaisia maisemia saan ihailla aivan asuntolani lähellä. Lentokoneen kaarrellessa Maltan yli juuri ennen laskeutumista huomasin, että lähes kaikki rakennukset ovat vaaleita. Täällä eksyminen ei varmasti ole kovin vaikeaa.

Todeksi on myös vaikea uskoa sitä, että olen vihdoin täällä Maltalla. Lentokentältä minut haki vähäpuheinen mieskuski, jolla kaasujalka oli eteläeurooppalaiseen tapaan varsin raskas. Vaikka Malta tuntuu monella tapaa vieraudessaan jännittävältä, on tässä maassa myös jotain kummallisen tuttua. Etenkin arkkitehtuurissa on jotain samaa, kuin vuosia rakastamassani Italiassa, ja maiden ilmastothan toki muistuttavat myös toisiaan. (Täällä ei välttämättä tarvitsisi edes takkia! Tuulikin on lämpimän hellä.)

Ensimmäisenä iltanani en jaksanut lähteä kulmakauppaa kauemmas. Tänään jaksoin jo seikkailla kämppikseni opastamana yliopistolle asti ilmaisen internetin perässä. Päivan seuraava, ja varmasti haastavin, tehtävä on nousta Vallettaan menevään bussiin ja vielä nousta pois oikealla pysäkillä.

Kävellessäni eilen lähikauppaan aurinko oli juuri laskemassa. Vaikka kauppa oli peini, siellä kiertely vei niin paljon aikaa, että tullessani ulos, oli jo hämärää. Hienoista ihmetystä kulmapuodissa aiheutti muun muassa se, että kaikki vihannekset ja hedelmät olivat alkoholijuomien kanssa samalla osastolla. Kaupan pienuudesta huolimatta siellä oli liha- ja juustotiski.

Asuntolassakaan ei ole mitään valittamista, olen itse asiassa postiivisesti yllättynyt luettuani netistä tähän Garden view –asuntolaan liittyviä kauhutarinoita. Huoneeni yhteydessä minulla on oma suihku. Keittiön puolestaan jaan kämppikseni kanssa. Tämä on suuri bonus, sillä aluksi luulin, että keittiö on yhteinen vähintään kymmenelle hengelle. Pienen parvekkeemme alla avautuva uima-allas nostaa lomatunnelmat niin korkealle, että joudun muistuttamaan itselleni ensi viikolla alkavista opinnoista. Ei tänne vain altaan reunalle tultu makoilemaan. (Vaikka sitäkin uskon varsin runsaassa määrin harrastavani kunhan ilmaty vielä vähän lämpenevät.)

Tällä hetkellä asunnon toisessa huoneessa majailee saksalainen opiskelijapoika, jonka Erasmus-vaihto tosin loppuu ensi viikolla. Henkilökohtaisena tutorinani toinut kämppikseni saa pitää illalla oppitunnin kaasulieden käyttämisestä. Kaasuliesi saa minut todella hermostuneeksi. Ehkä syön vain koko kevään mikroruokia sekä hedelmiä ja vihanneksia, jotka täällä tuntuvat olevan melkein ilmaisia. Ravitsemusterapeutit näyttävät varmasti isoa peukkua tälle ruokavaliolle.

Lentokentälta minut hakeneessa autossa istuessani en voinut kuin hymyillä kuinka hyvältä tuntuukaan tutustua täysin vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Elämä Välimerellä maistuu makealta ja suloiselta!

Follow my blog with Bloglovin

Maltavastaaja vailla Erasmus-pöhinää

Täällä sitä ollaan, lentokentällä. Vuosi sitten tehdyt suunnitelmat ovat toteutumassa muutamien seuraavien tuntien aikana. Suomen pakkaset ja kinokset vaihtuvat Maltan toivottavasti vähälumisempiin maisemiin.

Viimeisten viikkojen aikana yleisin minulta kysytty kysymys on ollut, miltä nyt tuntuu. En oikein osaa vastata tuohon kysymykseen.

Olen jäänyt täysin paitsi Erasmus-pöhinästä. En ole hehkuttanut tulevaa monikansallista ystäväpiiriäni, enkä korkannut matkan ensimmäistä olutta heti turvatarkastuksen jälkeen. En myöskään steppaa pitkin lentokentän käytäviä Erasmus-lippis päässäni julistaen maallikkosaarnaajan tavoin kuinka Erasmus on elämäntapa.

Viimeisten päivien aikana minusta on tuntunut surulliselta ja haikealta. Tuskin tulen tulevien neljän kuukauden aikana kaipaamaan suomalaisia ruokia, saunaa tai hiihtolatuja (saunassa käyn keskimäärin kahdesti vuodessa, ladulla kerran vuosikymmenessä). Surulliseksi minut tekee se, että minulla jää varsin onnellinen elämä tauolle Suomessa. Omassa kodissani minua odottaa poikaystävä, kotikodissani perhe ja ympäri maata hyviä ystäviä. Skype toimii onneksi Maltallakin ja lentoja tuohon väliaikaiseen kotiini saa varsin halvalla. Mutta ei videopuhelu todella korvaa toisen ihmisen läsnäoloa.

Haikeus on nostanut päätänsä etenkin viime päivinä. Eilen herkistyin, kun radiosta soi Haloo Helsinki! -yhtyeen kappale Maailman toisella puolen. Lähtötarkastuksen jälkeen mukava nainen toivotti minulle hyvää matkaa. Kiitin häntä rauhallisesti, vaikka mieleni olisi tehnyt halata häntä kyyneleet silmäkulmissa kimmeltäen.

Olen ollut myös ahdistunut. Siitä saanko matkalaukun kiinni (sain!), ovatko käsimatkatavarani liian painavat (ovat) ja että ehdinkö jatkolennolleni Lontoossa (se selviää pian). Viime yönä nukuin muutaman minuutin pätkissä, kun ajattelin itseäni riuhtomassa maratonia Heathrown lentokentällä.

Kuten huomaatte, ei lähtöni ole ollut niin ruusuinen ja idyllinen kuin voisi kuvitella. Olen kuitenkin lähdössä matkalle innoissani enkä kenenkään pakottamana. Keskityn odottamaan pieniä iloja ja nautintoja: lämmintä säätä, ulkomaalaisessa ruokakaupassa ostosten tekemistä sekä markkinoilla luultavasti varsin halvalla myytävää kalaa. En rakenna ennakko-odotuksistani turhan suuria. Niin en pety, vaikken saisikaan sydänystäviä jokaisesta Euroopan maasta. Voin iloita ihmisistä, vaikka he piipahtaisivat elämässäni vain tämän kevään ajan.

Mitä pidemmälle lentokentän uumeniin olen päässyt, sitä herkemmässä on hymyni ollut. Tämä on kuitenkin tähänastisen elämäni suurin seikkailu.