Ritareita, tykkejä ja kattokruunuja

Maltan yliopistossa on mahdollista valita kursseja kattavasta DegreePlus-valikoimasta. Näistä kursseista ei saa opintopisteitä, mutta ne tasapainottavat mukavasti viikkoa akateemisten kurssien lomassa. Tarjolla on kaikkea mahdollista erilaisista liikuntamuodoista valokuvaukseen ja vapaaehtoistyöhön. Kursseilla voi toki myös parantaa englannintaitojaan tai opiskella kokonaan uutta kieltä.

Minulle ehdoton valinta DegreePlus-valikoimasta oli Culture and Heritage -kurssi. Seitsemän viikon aikana tuolla kurssilla vieraillaan aina keskiviikkoisin Maltan kulttuurihistorian kannalta tärkeissä kohteissa. 15 euroa maksavan kurssin avulla kohteisiin on vaivattomampi ja halvempi (lippu yhteen kohteeseen saattaa maksaa kymmenenkin euroa) tapa tutustua saarivaltion historiaan kuin omatoiminen suhaaminen ympäri Maltaa.

Viime viikolla oli kurssimme ensimmäinen tapaaminen, ja suuntasimme Vallettaan The Palace Armoury -museoon sekä sen yläpuolella sijaitsevaan State Rooms -tilaan. Tuo aivan Vallettan keskellä sijaitseva rakennus on aiemmin toiminut muun muassa ritareiden tukikohtana. Nykyään rakennuksessa työskentelevät Maltan presidentti sekä eduskunta.

Rakennuksen yläkerrassa on kauniisti koristeltuja huoneita toinen toisensa jälkeen. Käytävillä vartioivat vanhat haarniskat, ja kattokruunut kimmeltävät lähes jokaisessa huoneessa. Kuuluisat taiteilijat ovat tallettaneet seinämaalauksiin Maltan historian huippuhetkiä, kuten ritareiden voiton ottomaaneista 1500-luvulla.

Oppaamme oli varsin mielenkiintoinen tapaus. Hän vaikutti hyvin hermostuneelta, ja ärähti useamman kerran siivoojille, jotta nämä olisivat hiljaa. Ilmeisesti hän ei pystynyt keskittymään monologiinsa ilman täydellistä hiljaisuutta. Hieman huono piirre oppaalle, sanoisin.

Rakennuksen alakerrassa kahteen näyttelysaliin oli kerätty suuri määrä sotatarpeistoa menneiltä vuosisadoilta. Vitriineissä oli kymmenittäin kypäriä, haarniskoja, keihäitä ja aseita. Audio-oppaan kanssa kaikkien noiden kohteiden tarkka tutkiminen saattaa hyvinkin viedä useamman tunnin.

Loppujen lopuksi The Palace Armoury ei vakuuttanut minua. Normaalihintaisiin pääsylippuihin nähden ei sisällä ollut mielestäni nähtävää koko rahan edestä. Voin avoimesti tunnustaa olevani historianörtti, mutta siltikään tuo kierros ei kutkuttanut mieltäni tarpeeksi. Ehkä joku toinen reissaaja jonain toisena päivänä pitää tätä Maltan parhaimpana matkakohteena, tuo matkaaja en vain ollut minä.

Mitä: The Palace Armoury ja State Rooms
Missä: Grandmasters Palace, Palace Square, Valletta
Milloin: Päivittäin klo 9.00-17.00

Mitä se maksaa: Aikuiset 10/6 €, nuoret (12-17 v.), vanhukset (60-) ja opiskelijat 7/4,5 €, lapset (6-11 v.) 5/3 €. Halvemmat hinnat ovat voimassa kun State Rooms -osio on kiinni.
Miten sinne pääsee: Grandmasters Palace sijaitsee keskellä Vallettaa, kävelymatkan päässä kaupungin bussiasemasta.

Turistibussilla läpi Maltan yön

Maltalle vaihtoon tulevan ei tarvitse pelätä ainakaan tylsyyden iskemistä. Kampuksella toimii kaksi opiskelijajärjestöä, ESN ja AEGEE, jotka järjestävät viikoittain tapahtumia. Pacevillen baarialueella saisi siis helposti kulutettua tiistait ja torstait vaihdon jokaisena viikkona. Onneksi välillä tarjolla on myös toisenlaista ohjelmaa.

Viime viikon tiistaina ESN järjesti vaihtareille Malta by Night -bussiajelun. Käytössämme oli kaksikerroksinen turistibussi, jonka toisessa kerroksessa pääsi nauttimaan vauhdista ja maisemista kunnolla, sillä kerroksessa ei ollut lainkaan kattoa. Ihmettelen edelleen millä järjellä jotkut naiset saivat pidettyä kampauksensa täydellisinä tuulesta huolimatta, oma tukkani sojotti jokaiseen ilmansuuntaan jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Ehkä muilla on sitä rentoa tyylikkyyttä, jonka vain ranskalaiset taitavat.Lähdimme liikkeelle kahdeksalta illalla, ja reittimme kulki Vallettan, jonkin tuntemattoman kaupungin ja Mdinan kautta Mostaan. Erityisesti Mdina kapeine kujineen ja kauniine näköaloineen oli  hyvä kohde myös pimeällä nähtynä.

Mdinan muurilta pystyi näkemään kaukanakin hohtavat valot.

Vaikka bussiajelu oli mukava kokemus, se ei varmasti tule olemaan vaihtoni kohokohta. Yöaikaan Malta ei (onneksi) ole täynnä samanlaista värivalojen ilotulistusta kuin monet suurkaupungit. Tämän vuoksi maisemat jäivät hieman, no, hämäriksi. Lisäksi omien juomien nauttiminen bussissa aiheutti lopulta sen, että bussin toinen kerros muuttui kierroksen loppupuolella rellestyspaikaksi. Lasipullot pirstoutuivat katuun ja tupakkaa poltettiin kielloista huolimatta niin, että savut leijuivat suoraan takana istuvien kasvoille.

Mostan kirkkoon putosi toisen maailmansodan aikana ilmapommi. Kuin ihmeen kaupalla pommi ei räjähtänyt, ja kirkossa olleet 300 ihmistä pelastuivat. Pommi on edelleen näytteillä kirkossa.

Joskus yhteislaulujen laulaminen ja jokaisen tunnelin kohdalla kiljuminen on hauskaa, mutta jos tuohon tunnelmaan ei itse pääse mukaan, on sen seuraaminen vierestä jopa ärsyttävää. Näinä hetkinä tunnen pienen äänen huutavan takaraivossani, että olen mieleltäni liian vanha Erasmus-vaihtariksi. Onneksi oma asennoituminen ja hyvien tyyppien löytäminen ympärille hiljentävät tuon pienen äänen varsin tehokkaasti.

Hotellivinkki ja maratonin herättämiä ajatuksia

Maltalla matkaaja voi päästä varsin halvalla, kunhan vain osaa pitää silmänsä auki. Slieman rantabulevardin välittömästä läheisyydestä löytyy useita hotelleja, jotka tarjoavat huoneita jopa noin kymmenellä eurolla yöltä.

Niinpä kun sain tekosyyn hotellin varaamiseen, en epäillyt hetkeäkään. Supersaverin kautta löysin kolmen tähden hotellin nimeltään Milano Due. Hotelli sijaitsee aivan Slieman lauttasataman läheisyydessä eli kävelymatkan päässä on suuri määrä ravintoloita ja kauppoja. Kahden hengen huone kahdeksi yöksi maksoi aamupaloineen 44 euroa. Turistisesongin aikaan hinnat ovat luultavasti korkeammat.

Milano Due on perussiisti hotelli, jonka henkilökuntaa haluan kiittää erittäin ystävällisestä palvelusta. Vastaanotossa työskentelevä mies vaihtoi oma-aloitteisesti huoneemme toiseen huomattuaan, että pariskunnalle varatussa huoneessa olikin parisängyn sijaan kaksi erillistä sänkyä. Buffetaamupalalla työskennellyt nuori mies puolestaan tunnisti puheestamme meidät suomalaisiksi, ja molempina aamuina keskustelimme Suomen menetyksestä olympiajäillä. Nämä pienet asiat nostavat hotellin profiilia ainakin omissa silmissäni.

Tällaisia maisemia pääsimme ihailemaan huoneemme parvekkeelta.

Huoneemme oli pieni, mutta siisti. Ehdottomasti paras osa huoneestamme oli pieni parvekkeemme, josta avautui kaunis näkymä satama-alueelle. Herkkäuniselle tuo parveke tosin saattaa olla hotellin huonoin puoli. Vilkkaan kadun häly kuuluu melko hyvin huoneisiin. Olen kuitenkin itse niin hyvä nukkuja, ettei tuollainen pieni meteli häirinnyt untani lainkaan.

Huoneemme hintaan kuului herkullinen aamiainen. Plussaa erinomaisesta kaakaosta ja letuista!

Aamiainen tarjoiltiin hotellin seitsemännessä kerroksessa. Asiakkaiden käytössä on myös ilmainen kuntosali sekä aurinkoterassi. Emme kuitenkaan hyödyntäneet näitä palveluja, hotelli oli meille etupäässä nukkumispaikka.

Seitsemännestä kerroksesta oli upeat näkymät yli Slieman!

Sunnuntaina liikenne oli hieman sekaisin aamulla startanneen maratonin takia. Sattumalta ihailimme maisemia hotellin seitsemännen kerroksen parvekkeella juuri silloin kun ensimmäiset juoksijat lähestyivät Sliemassa sijainnutta maaliviivaa. Huimaa vauhtia he olivatkin juosseet, kisan voittaja juoksi maratonin alle kahdessa tunnissa ja kahdessakymmenessä minuutissa.

Noita suorituksia ihaillessani pieni maratonkuume tarttui myös minuun. Yli 40 kilometriä minua ei saa ravaamaan ihan heti, mutta mahdollista on, että puolimaraton häämöttää jossain lähitulevaisuudessa. Aiemmin olin ajatellut selviytyä tuosta urakasta ennen kuin täytän 40 vuotta, mutta ehkä voisin treenausmielessä kaivaa lenkkarit esiin jo täällä Maltalla enkä vasta 15 vuoden päästä loskaisessa Suomessa.

Joku mies kirjoitti asfalttiin liidulla katuun kannustuksia juoksijoille loppukiriä varten.

Mitä: Hotelli Milano Due
Missä: 115 The Strand, Sliema
Milloin: Vastaanotto on auki ympäri vuorokauden.

Miten sinne pääsee: Lähimmät bussipyäkit ovat Ponsonby ja Bouverie.

Pieni pala shoppailijan taivasta

Malta ei ole missään tapauksessa kauppakeskusten luvattu maa. Vaikka saarivaltio tarjoaa shoppailijoille muutamia pienehköjä ostoskeskuksia, ovat parhaat valikoimat luultavasti yksittäisissä pikkuputiikeissa.

The Point sijaitsee hieman syrjässä Sliemassa. Älä siis ihmettele, jos joudut kulkemaan ostoskeskukseen rakennustyömaalta vaikuttavien kulmien läpi.

Maltan suurimmaksi ostoskeskukseksi itseään tituleeraava The Point on kuitenkin shoppailijalle suositeltava pysähtymiskohde. Saman katon alta löytyy useasta kerroksesta monia tuttuja putiikkeja kuten Pull & Bear, Stradivarius, Aldo ja New Look. Esimerkiksi Lontoon liikkeisiin verrattuna nämä kaupat ovat varsin pieniä, mutta jotain ostamisen arvoista löytyy varmasti jokaiselle.

Vierailin itse Pointissa viime viikolla, jolloin talvisesonkia kaupiteltiin vielä huimilla alennusprosenteilla. Alennusmyynnit eivät kestä luultavasti enää kauaa, sillä kevätmallistot tekevät jo tuloaan kauppojen rekeille ja hyllyille.

Omat ostokseni pysyivät varsin maltillisina: ostin kolibrikuvioisen pitkähihaisen sekä sydänkuvioisen hameen yhteensä 14 eurolla. Vaatteet löytyivät varsin yllättävästä paikasta, Debenhams-liikkeestä, joka näytti aluksi tarjoavan vaatteita vain hieman varttuneempaan makuun. Liikkeen toisesta kerroksesta löytyi kuitenkin pieni, ilmeisesti nuorille suunnattu Red Herring -osasto, jonka vaatteisiin ihastuin välittömästi. Tällä hetkellä vaanin erästä unelmien mekkoa, joka tosin on täysihintaisena hieman liian tyyris omaan budjettiini. Odottelen siis innolla mahdollisen alennustarran ilmestymistä tuon mekon hintalappuun.

Mitä: The Point Shopping Mall
Missä: Tigne Point, Sliema
Milloin: Ma-la klo 9.30-19.30
Miten sinne pääsee: Pohjoisesta tulevat bussit 222, 12, 13 ja X2. Jää kyydistä Locker-pysäkillä, joka sijaitsee aivan sisäänkäynnin lähettyvillä. Etelästä tulevat bussit 12 ja 13. Jää kyydistä Sliema ferries -pysäkillä, jolta on lyhyt kävelymatka ostoskeskukseen.

Älä ole Nasu - mitä odotan opiskelijavaihdoltani?

Rakastan listojen tekemistä. Ette varmaan siis ylläty, että opiskelijavaihtoani varten olen kirjoittanut jo useamman listan. Yksi laatimistani listoista koskee tavoitteita, jotka olen asettanut tulevaa kevättä varten.

Postauksen kuvat otin lauantaina Sliemassa The Point -ostoskeskuksen lähellä sijaisevalta näköalapaikalta. Tasanteen kaiteeseen on kiinnitetty vuosien varrella varsin kunnioitettava määrä rakkauslukkoja.

- Löydä itsellesi vakiopaikka. Oli se sitten baari, ravintola tai kahvila, haluaisin tuntea jonkin paikan täällä omaksi alueekseni, turvalliseksi toiseksi olohuoneeksi, jonne voisin kokoontua ystävieni kanssa. Parasta tietysti olisi, jos minulla olisi useampi vakiopaikka. Yksi jäätelönsyöntiin, toinen viininjuontiin ja kolmas herkullisia illallisia varten.

 - Oppi kulkemaan bussilla kysymättä joka kerta kuskilta apua. Koska bussilla matkustaminen on täällä todella halpaa (opiskelijan kuukausilippu maksaa 21 euroa), liikun paljon linja-autoilla. Toivon, että jossain kohdassa tunnen Maltan niin hyvin, etten joudu aina kysymään apua kuskilta tai kanssamatkustajilta enkä joudu seuraamaan maisemia haukan lailla, jotten aja vahingossa oman pysäkkini ohi. Yritän myös oppia lausumaan tärkeimmät bussipysäkit maltaksi. Se helpottaa suunnistamista tässä maassa huomattavasti.

- Saa ainakin pari kaveria. Toistaiseksi olen tavannut hämmästyttävän paljon suomalaisia vaihto-opiskelijoita. Kurssien alettua olen kuitenkin myös yhyttänyt Erasmus-vaihtareita muistakin maista. Koska useilla valitsemillani kursseilla on hyvin vähään oppilaita, on minulla hyvät mahdollisuudet tutustua myös maltalaisiin nuoriin.

- Käy kaikissa merkittävissä nähtävyyksissä Maltalla. Vaikka Malta on pinta-alaltaan pieni, on maalla rikas historia ja paljon mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Aion kiertää maata toki itsenäisestikin, mutta lisäksi valitsin yliopiston DegreePlus -ohjelmasta kurssin, jonka puitteissa kierrämme viikoittain Maltan tärkeimpiä kohteita. Maltan pienuus on tässä suhteessa erinomainen asia. En koskaan voisi asettaa samanlaista tavoitetta esimerkiksi Saksaan suuntautuneessa vaihdossa.

- Käy ulkomailla. Onnistuin kurssivalinnoillani järjestämään itselleni neljän päivän viikonlopun. Tämä sekä Ryanairin halvat lennot mahdollistavat myös muiden Välimeren maiden tutkimisen. Erityisesti minua kiehtoisi Kreikka, jossa en ole koskaan käynyt, mutta myös todella lähellä Maltaa sijaitseva Sisilia voisi olla mielenkiintoinen matkakohde.

- Nauti auringosta ja rusketu kohtuudella. Aloitan kesätyöt välittömästi Suomeen palattuani. Pääsen siis nauttimaan Suomen kesästä vain toimistoaikojen ulkopuolella. Tarkoitukseni olisi saada siis varastoon iso määrä aurinkoenergiaa sekä muuttaa tämä kalvakka ihoni edes pari astetta eloisamman väriseksi.

- Ole rohkea. Tämän kohdan kirjasin itse asiassa tammikuussa myös vuositavoitteisiini. Maalaisjärkeä saa tietysti käyttää eikä omaa turvallisuuttaan tarvitse ehdoin tahdoin vaarantaa, mutten myöskään haluaisi käyttää koko kevättä kaikkien vieraiden asioiden pelkäämiseen. Rohkeutta vaatii myös uusiin ihmisiin tutustuminen sekä ero rakkaista Suomeen jääneistä ihmisistä. Saan varmasti huomattavasti enemmän irti vaihdostani olemalla rohkea kuin että istuisin vain omassa huoneessani yksin. Pyrin siis hiljentämään sisäisen Nasunin tämän kevään ajaksi.

- Älä unohda opiskeluita. Vaikka tarkoitukseni on nauttia olostani Maltalla, en halua laiminlyödä myöskään opintojani. Aloitin tämän tavoitteen valitsemalla itseäni oikeasti kiinnostavia kursseja. Pienryhmissä oppiminen tapahtuu keskustelemalla, joten englantinikin paranee siinä sivussa kuin itsestään.

Kaikkein tärkein tavoitteeni on kuitenkin tehdä tästä keväästä elämys, jota en kadu milloinkaan. Vaikken saisi täältä ikuisia ystäviä, toivon että yhteinen aikamme täällä tallentuu muistoihini aurinkoisena ja onnellisena.

Sata pientä elefanttia ei kun opiskelijaa

Yliopisto-opiskelijoille järjestetään täällä Maltalla kolme vaellusta lukuvuodessa. Eilen ahtauduimme busseihin lähes sadan opiskelijan voimin ja matkustimme saaren pohjoisosiin Melliehan kaupunkiin, josta vaelluksemme alkoi.

Tälle vaellukselle vaatteet valittiin käytännöllisyys, ei tyyli edellä. Aurinkolasit olisivat tosin olleet mukava lisä asustukseen tänä aurinkoisena sunnuntaina.

Me suomalaistytöt hermoilimme etukäteen hieman vaatetustamme. Päädyimme lopulta yhteisen sopimuksen voimin turvautua sporttisiin asuihin aina lenkkareista ja juoksutrikoista urheilutoppeihin asti. Aluksi tunsimme itsemme opiskelijajoukossa hieman ulkopuolisiksi, sillä monet olivat pukeneet päälleen aivan tavalliset arkivaatteet. Häpeä vaihtui kuitenkin pian tietäväisiksi päännyökyttelyiksi, sillä mutaisilla poluilla monet opiskelijat farkkuineen, varvastossuineen ja jopa korkonilkkureineen (!) olivat vaikeuksissa.

Alkumatkasta kävelimme jonossa kuin pienet elefantit ikään. Onneksi varsin pian satapäinen joukkomme hajosi, ja pääsimme kulkemaan omaan tahtiimme.

Sunnuntai oli aurinkoinen ja lämmin päivä, mutta pieni tuulenvire piti tukalan kuumuuden loitolla. Ihmeekseni en onnistunut polttamaan nenääni tai olkapäitäni auringossa, vaikken ollut taaskaan muistanut laittaa kotoa lähtiessäni aurinkorasvaa.

Hurjapäisimmät uskaltautuivat aivan kallion laidalle istumaan valokuvattaviksi. Itse pidin tuulisessa säässä kunnioittavan välimatkan tuohon kymmenien metrien pudotukseen.

Noin suurella joukolla patikoiminen oli välillä tuskastuttavaa. Osan matkaa marssimme perätysten pysähtyen aina, kun joku halusi ikuistaa kameralleen palan merta. Jossain kohtaa satapäinen joukkomme alkoi kuitenkin hajautua, jopa niin pahasti, että noin 15 opiskelijaa eksyivät kokonaan joukostamme ja palasivat kotiin julkisilla busseilla. Vaellusreitin lopulla jouduimme odottamaan vielä sankareita, jotka kielloista huolimatta eivät olleet seuranneet muuta joukkoa, vaan olivat lähteneet kiipeilemään jyrkkiä rinteitä pitkin. Janoisena ja nälkäisenä muiden odottelu ei ollut enää niin kovin mukavaa.

Kävelyvauhtimme oli varsin hidas, ja patikkaretkemme sisälsi lukuisia eväs- ja valokuvaustaukoja. Varsin mukava sunnuntaipäivän aktiviteetti oli siis kyseessä. Myös paikalliset nauttivat aurinkoisesta päivästä rinteillä piknikin merkeissä. Patikoinnin lisäksi tuolla voi ilmeisesti harrastaa muitakin aktiviteetteja. Näimme retkemme aikana melojia, bmx-pyöräilijöitä sekä mutaisia uria pitkin taiteilevia maastoautoja.

Tässä kuvassa on ilmeisesti apostoli Paavalin saari. Pyhimysten patsaita on Maltalla mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Eväsleivät maistuivat uskomattoman hyviltä näissä maisemissa.

Patikoinnista haaveileville Melliehan seutu on mukava ja valokuvauksellinen paikka. On syytä kuitenkin muistaa, että reittejä ei ole merkitty mitenkään, ja auringon laskettua lamputtomilla poluilla on varmasti todella hankala kävellä. Irtokivien ja jyrkkien rinteiden takia suosittelen jalkinevalinnaksi ehdottomasti lenkkareita. Vaikka korkonilkkureilla patikoimaan lähtenyt tyttö selvisikin koko matkasta ehjin nilkoin, ei vaellus ollut hänelle varmastikaan kovin nautinnollinen kokemus.

Aurinko oli jo laskemassa, kun pääsimme takaisin busseillemme. Paluumatka venyi inhottavan pitkäksi liikenneruuhkien takia.

Seuraava vaellus on jo kolmen viikon kuluttua. Note to self: pakkaa seuraavalla kerralla mukaan enemmän vettä, ettei loppuilta kulu päänsärystä ja huonosta olosta kärsien.

Oma koti, aika kallis

Maltalla asuminen tuotti minulle vielä Suomessa ollessani varsin paljon päänvaivaa. Käytännössä minulla oli kolme vaihtoehtoa: asua yliopiston asuntoloissa, yksityisiltä markkinoilta vuokraamassani asunnossa tai Garden View -asuntolassa.

Yliopiston asuntolat suljin heti pois vaihtoehdoista. Ne sijaitsevat kaukana yliopistosta ja kaikista tapahtumista, joten olisin jatkuvasti bussikyytien varassa. Lisäksi kuulin, että asuntolassa nukkuu kerrossängyissä samassa huoneessa jopa kahdeksan ihmistä. Ei kiitos, varsinkaan kun vuokra ei ilmeisesti ole edes huomattavasti halvempi kuin Garden Viewssa.

Kyselin vuokra-asuntoa myös eräästä asunnonvälitystoimistosta, jossa sattuu muuten työskentelemään eräs suomalainen nainen. Yliopiston lähettyvillä sijaitsevat asunnot maksoivat noin 350 euroa kuukaudessa, minkä lisäksi olisi pitänyt maksaa vielä vedestä, sähköstä ja netistä. Asunnon hinta kuluineen olisi siis helposti noussut jopa lähelle 500 euroa. Tietysti asunnon voi löytää halvallakin, etenkin jos sen on valmis jakamaan kämppisten kanssa. Maltalla ei kuitenkaan ole asunnoille samanlaisia laatuvaatimuksia kuin Suomessa, enkä ollut valmis ottamaan sitä riskiä, että majailen koko kevään täysin homeisessa asunnossa. Lisäksi yksityisillä markkinoilla vuokra on usein korkeampi, jos asunnossa aikoo olla alle kuusi kuukautta.

(Eräs jo vuosia Maltalla asunut suomalainen vinkkasi, että asuntonäytössä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, pääseekö asuntoon lainkaan auringonvaloa. Hämärät, pohjakerroksen asunnot ovat luultavimmin homeessa.)

Sulkemalla pois vaihtoehtoja, päädyin siis varaamaan huoneen Garden View'sta, joka on noin kymmenen minuutin bussinmatkan päässä yliopistolta. Mäkistä reittiä pitkin yliopistolle kävelee täältä noin puolessa tunnissa. Varasin asunnon sähköpostin kautta saamallani lomakkeella marraskuussa. Huoneen saa täältä 60-112,5 eurolla viikossa, riippuen siitä millaisen huoneen haluaa. Keittiön koko, kämppisten määrä ja oma kylpyhuone vaikuttavat tietysti hintaan.

Uima-allas on vielä hieman epäsiisti, mutta kunhan ilmat lämpenevät, lojun altaalla varmasti suurimman osan vapaa-ajastani.

Päädyin itse varaamaan huoneen asunnosta, jossa on kaksi makuuhuonetta, iso keittiö- ja oleskelutila sekä molemmille asukkaille omat kylpyhuoneet. Hinta tälle huoneelle on maltalaisittain varsin korkea, 95 euroa viikossa, mutta halusin kuitenkin panostaa myös omaan mukavuuteeni sekä yksityisyyteeni.

Olohuonen parveke ja ikkunat avautuvat uima-altaalle, joka tosin kaipaa vielä puhdistusta talven jälkeen. Viime päivinä altaalla on näkynyt jo auringonpalvojia, joten ehkä minäkin kohta parkkaan vitivalkoisen ruhoni ulos aurinkotuoleille. Keittiössä on tuo paljon pelkäämäni kaasuhella ja mukavan kokoinen jääkaappi. Suomalaisena kaipaisin tosin liesituuletinta sekä astiankuivauskaappia.

Arvostan suuresti huoneeni seinäpeiliä sekä eteisen kokovartalopeiliä. Usein ulkomailla asuaan saa tähyillä vessan peilistä wc-pöntön päällä seisten.

Minulla kävi huoneeni suhteen sen verran hyvä tuuri, että se on oikeasti tarkoitettu kahdelle hengelle. Käytössäni on siis kaksi sänkyä ja kaksi vaatekaappia. Huone on myös huomattavasti isompi kuin ne kopit, joissa on vain yksi sänky.

Huone on varsin hämärä, sillä huoneen ainoa ikkuna avautuu pienelle neliömäiselle alueelle, jolla risteilevät putket ilmastontilaitteiden lomassa. Ikkunastani alle kahden metrin päässä on keittiömme tiskialtaan yläpuolella oleva ikkuna sekä toisen makuuhuoneen ikkuna.

Pientä ja pitkulaista kylpyhuonetta on vaikea vangita yhteen kuvaan. Wc-istuin ja suihkukaappi rajautuvat kuvasta pois, ne sijaitsevat vasemmalla.

Pääsen omaan kylpyhuoneeseeni suoraan makuuhuoneestani. Kylppäri on varsin pieni, mutta suhteellisen toimiva. Suihkukaappi, vessanpönttö, lavuaari sekä ikkunasyvennyt, joka toimii kätevästi apuhyllynä. Ikkuna avautuu samanlaiseen pieneen välikköön kuin makuuhuoneeni ikkuna. Yksi puute kylpyhuoneessani - ja samalla koko asunnossa - on ripustuskoukkujen täydellinen puute. Käsi- ja kylpypyyhkeeni lojuvatkin epäsiististi tuolien selkänojilla tai muuten käyttämättömällä yöpöydällä.

Vuokraan sisältyy huoneen lisäksi sähkö, vesi ja viikoittainen siivous. Mielestäni on suuri plussa, että en joudu käyttämään vähäistä aikaani täällä Maltalla lakanoiden vaihtoon ja lattioiden pyyhkimiseen. Yleisesti Garden View on paljon parempi kuin olin osannut odottaa. Olin lukenut netistä kauhutarinoita epäystävällisestä henkilökunnasta aina epäsiisteihin huoneisiin asti. Pikkuisia puutteita lukuun ottamatta minulla ei ole ollut tähän mennessä mitään valitettavaa. Keittiön allaskaappi tosin haisee hieman homeiselta, mutta en olekaan avannut sitä enää ensimmäisen nuuhkaisun jälkeen. Edes kylmästä ei ole tarvinnut kärsiä, sillä huoneeni ilmastointilaite hönkii kuumaa ilmaa noin vartin välein. Jos kivilattiat eivät olisi viileät, voisi huonettani luulla saunaksi.

Maltalta asuntoa tai huonetta etsivälle voin ehdottomasti suositella Garden View'ta, josta voi saada asunnon myös loman ajaksi. Jos puolestasi etsit asuntoa yksityisiltä markkinoilta, kannattaa asunto tarkistaa ennen sen vastaanottamista. Yliopiston ilmoitustauluilta, Facebookista ja jopa paikallisista puhelinkopeista voit bongata ilmoituksia vapaista asunnoista ja huoneista. Hyvällä tuurilla yksityisiltä markkinoilta voi saada unelma-asunnon halvalla, kunhan ei erehdy majoittumaan ankeaan homeloukkoon.

Ystävänpäivä ulkomailla

Ystävänpäivä on täällä Maltalla huomattavasti isompi juttu kuin Suomessa. Kauppojen ikkunoita koristavat punaiset ruusut ja sydämet, ällömakeita postikortteja myydään joka paikassa, ja tänään yliopiston kampus on täynnä kuppikakkuja sekä ruusuja myyviä järjestöjä.

Ystävänpäivä ei ole ollut minulle koskaan kovin tärkeä päivä. En ole saanut hysteeristä itkukohtausta, vaikken ole herännyt leivosten ja ruusujen tuoksuun, eikä tyhjänä ammottava postilaatikko ole pilannut päivääni. Niinpä olin hieman yllättynyt haikeudesta, joka valtasi mieleni aamulla, kun luin Facebookista kaikenkirjavia ystävänpäivähehkutuksia.

Valentine's day -koristeilta ei ole voinut välttyä Maltalle viime päivien aikana.

Maltalla 14. helmikutta on ennemmin rakastavaisten kuin ystävien päivä. Tästä huolimatta taidan tänään keskittyä orastavien ystävyyssuhteiden juhlintaan. Tämä on 15. päiväni Maltalla, ja on ilahduttavaa huomata, kuinka upeita ihmisiä olen täällä saanut tavata.

Siispä hyvää ystävänpäivää teistä lukijoista jokaiselle tasapuolisesti! Muistakaa kuitenkin, että huominen, ensi viikon perjantai ja maaliskuun 21. päivä ovat aivan yhtä hyviä päiviä omistaa ystävyyden ja rakkauden juhlistamiselle.

Mitä yhteistä on apostoli Paavalilla ja maltalaisella oluella?

Malta kuuluu Euroopan uskonnollisimpiin maihin. Maltalaisista 98 prosenttia kuuluu katoliseen kirkkoon, ja kuten jo aiemmin kirjoitin, uskonnollisia merkkejä näkee katukuvassa jatkuvasti. Maltalla abortti on kokonaan kielletty ja avioerotkin tulivat laillisiksi vasta pari vuotta sitten.

Uskonnolliset juhlapyhät ovat Maltalla ymmärrettävästi varsin iso asia. Minä pääsin nauttimaan juhlatunnelmasta ensimmäisen kerran maanantaina, apostoli Paavalin haaksirikon muistopäivänä. Tuona vapaapäivänä maltalaiset muistelevat haaksirikkoa, joka tapahtui noin vuonna 60 jälkeen ajanlaskumme alun. Monien vaiheiden jälkeen noin 300 miestä kuljettanut laiva hajosi myrskyssä aivan Maltan rannikolla. Kuin ihmeen kaupalla kaikki miehistön jäsenet, mukaan lukien apostoli Paavali, pelastuivat uituaan rannalle. Paavali toi näin kristinuskon Maltalle.

Vallettan kadut oli koristeltu viirein, köynnöksin ja valoin.

Lakaisijoilla riitti töitä koko yöksi tuon paperimäärän siivoamisessa. Onneksi ei satanut, kadut olisivat muuten olleet inhottavan paperimassan peitossa.

Seurasimme maanantain juhlallisuuksia Vallettassa. Saavuimme paikalle vasta puoli seitsemän aikaan illalla, jolloin kaupungin kadut olivat jo täynnä juhlivia ihmisiä. Pääkadulla marssi torvisoittokunta, ja välillä taivaalle ammuttiin raketteja. Aiemmin päivällä juhlallisuuksiin oli ilmeisesti kuulunut myös paperisilpun heittelemistä, sillä joillain kaduilla paperia oli niin paljon, että hetken jo luulin palanneeni takaisin Suomeen lumihankien keskelle. Kumma kyllä kaupungin kaduille oli jo jalkautunut komppania siivoojia luutineen sekä kadunlakaisukoneita, vaikka juhlapäivä ei ollut vielä edes ohi. (Kapeilla kaduilla lakaisukoneiden vältteleminen käy muuten työstä.)

Juhlapäivän kunniaksi kirkot pitivät ovensa auki, ja mekin vierailimme eräässä kirkossa. Maltalaiset ovat uskontonsa kanssa ilmeisesti varsin avoimia, sillä eräs seurueemme ateisti haastettiin epäröimättä keskusteluun maailman luomisesta. Suomessa ihmisen uskontoa ei yleensä udella suorasta käännytystyöstä nyt puhumattakaan.

Kaduilla tavattiin tuttavia ja nautittiin ehkä lasillinen tai kaksi paikallista olutta.

Mutta miten sitten maltalainen olut Cisk liittyy tähän apostoli Paavalin juhlaan? Varsin olennaisesti. Vallettan baarit pitivät kirkkojen tapaan oviaan auki, ja juopottelevat seurueet olivat valuneet baareista kaduille asti. Ilmeisesti Maltalla on täysin hyväksyttävää käydä ensin hiljentymässä kirkossa ja välittömästi sen jälkeen korkata olut kirkon portailla.

Itse apostoli Paavali, oletan.

Flunssan väsyttämänä päätin lähteä hyvissä ajoin kotiin, mutta yllätyksekseni matkalla bussipysäkille jouduin keskelle entistä isompaa väkijoukkoa. Vallettan pääkatu oli aivan tukossa soittokunnan siirryttyä lähemmäs kirkkoa, jonka jokainen kello kalkatti. Keskellä ihmismassaa kannettiin patsasta, jonka voin vain kuvitella esittävän apostoli Paavalia.

Näetkö pienen pojan soittokunnan seassa? Hän ihastutti katsojia rämpyttämällä pikkuruista kitaraansa. Myös muutamat muut lapset olivat ottaneet mukaan lelusoittimet yhtyäkseen soittokunnan musisointiin.

Kaiken kaikkiaan tämä pyhä juhlallisuuksineen oli mielenkiintoinen, mutta myös vähän hämmentävä. Olisi ehkä pitänyt nykäistä jotain paikallista hihasta ja kysyä tarkemmin tähän päivään liittyvistä perinteistä. Suomalaisen mielen on vain hieman vaikeaa yhdistää samaan juhlapyhään apostoli Paavalia, olutta, paperisilppua, ilotulitteita, juhlapukuisia lapsia, käännytystyötä tekeviä eläkeläispappoja ja torvisoittokuntaa.