Rakkaus − tiks lukkoon

Olen luonteeltani romantikko. En ole törmännyt vielä yhteenkään liian siirappiseen elokuvaan ja hääohjelmia katselen usein silmäkulmat kimmeltäen. Ette siis varmaan ihmettele, että rakkauslukkoja nähdessäni haaveilen aina oman ripustamisesta.

Poikaystäväni vierailun aikana siirryimmekin suhteessamme uudelle tasolle ja kiikutimme oman lukkomme The Point -ostoskeskuksen läheisyydessä olevalle näköalapaikalle. Idea tekstiin poimittiin How I Met Your Mother -sarjasta (kuka keksii mistä kohtaa?), vaikka jälkikäteen huomasinkin kirjoittaneeni tekstin hieman eri tavalla kuin alun perin oli tarkoitus. No, menee se noinkin.

Näköalapaikan aidassa on kymmeniä ellei satoja lukkoja. Toinen, ei niin suosittu paikka kiinnittää rakkauslukkoja on rantabulevardin toisessa päässä Spinola Bayn Love-patsaalla.

Kiinnittäessämme lukkoa oli jo pimeää.

Lukko löytyi Sliemasta jostain sekatavarakaupasta emmekä turhaan alkaneet hienostella oikeiden kaiverrusten kanssa. Tussia vaan lukon pintaan. Tavasta poiketen emme heittäneet avaimia allamme läikehtineeseen mereen, jotenkin se olisi tuntunut väärältä. Otimme avaimet mukaan muistoksi tästä ensimmäisestä rakkauslukostamme. (Sopimukseen kuitenkin kuului se, ettei lukkoa saa käydä avaamassa vaikka avaimet ovatkin tallella.)

On mukava tietää, että silloinkin kun olen jo palannut takaisin Suomeen, tuo yhdessä kiinnittämämme lukko odottaa täällä minulle tärkeässä paikassa. Eikä se haittaa, vaikka lukko vähän ruostuisi ja teksti haalistuisi, minä kyllä muistan kuinka ihanaa uutuuttaan kiiltävää lukkoa oli aikanaan asettaa paikalleen.

Kuka voisi kengät korjata?

Saavuin Maltalle mukanani kolmet kengät: city-kumpparit, lenkkarit ja nahkaiset herrainkengät. Viimeksi mainitut ovat olleet täällä luottokenkäni, niillä jaksaa taivaltaa vaikka koko päivän ilman pelkoa kipeistä päkiöistä.

Helmikuun lopussa sattui inhottava (mutta toisaalta ehkä odotettavissa oleva) vastoinkäyminen, kun herrainkenkieni korkolaput alkoivat olla muisto vain. En uskaltanut käyttää enää suosikkikenkiäni, sillä pelkäsin käveleväni laputtoman korot piloille. Oli siis päästävä suutarin pakeille.

Kuten Maltalla yleensä, tämäkään asia ei sujunut aivan vaivattomasti. Tällaisilla pienillä, palveluja tarjoavilla yrityksillä ei yleensä ole täällä päin maailmaa kotisivuja. Googlettelun tuloksena löysin muutamia puhelinnumeroita, mutten esimerkiksi yhtään suosituksia luotettavista suutareista.

Suurimmalla tuskan hetkelläni sain onneksi apua, hieman monen mutkan kautta tosin. Poikaystäväni ystävän paikallinen työkaveri osasi neuvoa Sliemassa sijaitsevan suutarin. Key's 'n' Heel's on todella pieni putiikki aivan Slieman Ferries-bussipysäkkien lähellä. Lähde kävelemään pysäkeiltä Triq it-Torri -katua ylös. Pian näet kadusta erkanevan Triq il-Katidral -nimisen kadun. Liike sijaitsee kadun oikealla puolella. Ole tarkkana, ettet kävele suutarin ohi, putiikki on nimittäin todella pieni.

Korkolappujen vaihtaminen maksoi viisi euroa ja tähän tarkkana käsityönä tehtyyn projektiin meni aikaa yksi vuorokausi. Muille kenkiensä kanssa kamppaileville tämä siis vinkkinä.

Tämän episodin jälkeen olen nähnyt suutareita ainakin San Gwannin Lidlin vieressä sekä Lijassa yliopiston asuntolan läheisyydessä. Näiden liikkeiden hinnoittelusta ja tasosta en osaa kuitenkaan sanoa mitään.

Mitä: Keye's 'n' Heel's -suutariliike
Missä: Triq il-Katidral -kadulla Sliemassa
Milloin: Ma-pe klo 8.30-13.30 ja 15.30-18.00, la klo 9.30-12.
Miten sinne pääsee: Lähde kävelemään ylös Triq it-Torri -katua Slieman Ferries-bussipysäkkien luota. Parin korttelin jälkeen käänny vasemmalle Triq il-Katidral -kadulle ja olet perillä. 

Punaisella rannalla makoilimme sannalla

Erasmus-viikonloppu Gozolla ei suinkaan ollut pelkkää biletystä. Lauantaina kiertelimme Maltan sisarsaaren nähtävyyksiä kokonaisen työpäivän verran ja sunnuntainakin ohjelmassa oli pieni pyrähdys saaren hienoimmalla rannalla ennen kotiinpaluuta.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Ta'Pinu Sanctuary -kirkko. En kuitenkaan ehtinyt lopulta piipahtaa majesteetillisen kirkon sisätiloissa, sillä käytimme aikamme viereiselle Ghammar-mäelle kipuamiseen. Polun varrelle oli pystytetty yhteensä 14 marmoripatsasta, jotka kuvasivat Jeesuksen matkaa ristille. Mäen päästä oli varsin hulppeat näkymät joka suuntaan.

Tuolla kaukana häämöttää yksi marmoripatsas. Muuten mäki tuntui olevan kasvillisuuden puolesta varsin luonnontilainen.

Näemmä blogiin asti ei päätynyt yhtään kuvaa tuosta mainitsemastani kirkosta. No, se oli iso. Osaatte varmaan kuvitella.

Seuraava kohteemme olikin Gozon tunnetuin luonnonmuodostelma Azur Window. Tämä oli jo toinen vierailuni kyseisellä paikalla. Valokuvia ja tunnelmia ensimmäiseltä reissulta voi käydä lukemassa täältä.

Seuraavaksi olikin vuorossa lounastauko Gozon pääkaupungissa Rabatissa (tai Victoriassa, riippuen siitä kumpaa nimeä haluat kaupungista käyttää). Eväspussien rapinan keskellä olo oli kuin ala-asteen luokkaretkillä. Vain pillimehu puuttui, jouduimme tyytymään vesipulloon.

Lounaan nautimme ihanasti kukkivassa puistossa aivan Rabatin linja-autoaseman kupeessa.

Visiitti Rabatissa ei olisi ollut täydellinen ilman kierrosta Citadella-linnakkeessa. Jykeviltä muureilta näkee esteettä joka suuntaan. Mukavaa nykyään turistikuvien, ennen puolustuksen kannalta. Muurien suojassa saarelaiset ovat aikanaan taistelleet erinäisiä valloittajia vastaan.

Tulihan se aurinkokin sieltä näkyviin, vaikka aamupäivä oli varsin pilvinen.

Päivän viimeinen kohde oli Xlendissä sijaitseva ranta. Hiekkapohjasta huolimatta kukaan ei pulahtanut mereen uimaan, siitä piti huolen viileähkö tuuli. Kuulemani mukaan Xlendi tarjoa Azur Window'n lisäksi Gozon parhaimmat paikat auringonlaskun katseluun. Rannalla oli myös toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä kalaravintoloita, joissa neljän ruokalajin aterian saattoi saada 18 eurolla.

Kauniiden maisemien ja jännittävien luolien perässä kannattaa kiivetä rannan oikeassa päädyssä sijaitsevia kapeita portaita pitkin.

Sunnuntaina vuorossa oli pari tuntia hengailua Gozon hienoimpana rantana mainostetulla Ramla Baylla. Ranta on tunnettu punaisesta hiekastaan. Pakko tunnustaa, että olin hieman pettynyt nähtyäni hiekan todellisen värin. Etukäteen lukemistani hehkutuksista innostuneena olin odottanut vähintään punajuuren väristä santaa.

Ramlan hiekka on niin hienoa, että sitä löytyi kengistäni vielä useankin päivän jälkeen. Ranta on siis ihanteellinen auringonottoon ja uimiseen. Rauhallista tunnelmaa tuona aamuna häiritsivät vain mönkijöillään ympyrää ajaneet turistit.

Myös tämän rannan läheisyydessä voi kiivetä kallioille katsomaan maailmaa lintuperspektiivistä, ja onpa rannan tuntumassa myös Calypso's Cave -luola. Hiekalla makoilu voitti tällä kertaa kuitenkin epämääräisen haahuilun kallioilla.

Ennen kuin alat suunnitella päiväohjelmaasi tämän postauksen pohjalta haluan huomauttaa, että käytössämme oli oma bussi. Julkisella bussilla näiden kaikkien kohteiden kiertäminen saman päivän aikana saattaa olla hieman haasteellista tai ainakin kiirettä pitää. Turistibussit kiertänevät ainakin suurimman osan näistä kohteista, joten päiväretkeläiselle Hop on, hop off -bussi saattaa olla paras tapa liikkua ympäri saarta.

Ps. Tänään karistan Maltan pölyt hetkeksi ballerinoistani ja lennän ystävineni Sisiliaan. Ohjelmassa on toivottavasti ainakin patikoimista Etnalla, kunhan kurkkuani kaihertava tauti ei vain ota minusta yliotetta. Täytynee piipahtaa apteekissa vielä ennen lentokentälle lähtöä.

Poliisi tuli taloon

On käsittämätöntä, kuinka nopeasti aika lentää täällä. Aivan vaihtoni alussa varasimme paikat ESN:n Gozo party weekend -tapahtumaan, joka tuntui olevan ikuisuuden päässä, maaliskuun lopussa. No, viime viikonloppuna noin sata vaihtaria sitten pakkasi kassinsa ja suuntasi Maltan sisarsaarelle Gozolle juuri tuohon kyseiseen tapahtumaan. Tässä postauksessa käsittelen viikonlopun yleisiä tunnelmia, seuraavassa tekstissä puolestaan ruodin nähtävyydet joissa kiertelimme. Kuvia tuli napsittua vain päiväsaikaan, joten säästytte epämääräisiltä bileotoksilta.

ESN:n järjestää Maltalla kerran lukukaudessa bileviikonlopun Gozolla. Lysti kustantaa 80 euroa tai viitosen vähemmän, jos hankkii itselleen ESN-kortin. Tuohon hintaan kuuluu koko viikonlopun ylläpito majoituksineen, ruokineen, juomineen, kuljetuksineen ja turistikierroksineen. Vaikka lysti saattaa aluksi tuntua hieman kalliilta, suosittelen ehdottomasti reissulle lähtemistä.

Parvekkeeltamme oli varsin hulppeat näkymät Gozon pääkaupunkiin.

Omassa uima-altaassamme emme valitettavasti ehtineet uida.

Nukuimme aiemmin maatilana toimineessa hotellissa, jota en voi kuin kehua. Jokaisessa asunnossa oli ihana parveke kauniilla näkymillä sekä uima-altaalla. Harmi, että säät ja tiukat aikataulut eivät antaneet mahdollisuutta altaan reunalla lekotteluun.

Yhteinen tila, jossa bileet järjestettiin, oli varsin pieni. Ulkotilaa hallitsi iso uima-allas, ja on suuri ihme, ettei ihmistungoksessa kukaan pudonnut sinne vahingossa. Tahallaanhan sinne sitten porukka hyppi, mutta se nyt oli aavistettavissa etukäteen.

Lauantai-iltana ihailimme parvekkeellamme auringonlaskua.

Pienenä vinkkinä muuten kaikille nälkäisille: ruoka ei todellakaan lopu viikonloppuna kesken, vaikka väentungoksesta niin voisi päätellä. Ensimmäisenä iltana parveilimme grillin ympärillä hampurilaisten ja makkaroiden toivossa, toisena iltana saimme pellillisen pitsaa huonetovereiden kanssa jaettavaksi.

Viikonlopun ehkä ikimuistoisin asia tapahtui lauantaina. Juhlat olivat vasta pääsemässä kunnolla vauhtiin (dj päätti muun muassa soittaa Spice Girlsia), kun joku huusi poliisien olevan tulossa. Joku oli nimettömänä soittanut poliisille ja vinkannut osalla porukastamme olevan huumeita. Ne bileet loppuivatkin lyhyeen, sillä saavuttuaan paikalle poliisit tutkivat lähes kaikki huoneet. Itselläni ei tietenkään ollut mitään pelättävää, mutta loppujen lopuksi kaksi nuorta miestä vietiin poliisiasemalle, toinen ilmeisesti koko yöksi. Mistään vakavista huumausainerikoksista ei onneksi ollut kyse, Maltan lainsäädäntö on tosiaan huumeiden suhteen varsin tiukka. Korostettakoon lisäksi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun poliisit ovat saapuneet paikalle bileviikonloppuna.

Keksitkö parempaa tapaa rentoutua?

Party weekendin party-osa oli siis pieni pettymys, mutta muuten viikonloppu tarjosi mukavia muistoja. Voihan tämän poliisien väliintulonkin ottaa kokemuksena. En ole koskaan ennen nähnyt maltalaisten poliisien tekevän mitään liikenteenohjausta kummallisempaan. Tämä oli myös ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) kertani ratsiassa, olkoonkin että se rajoittui vain sohvalta nousemiseen, jotta poliisi sai kääntää sohvatyynyt ympäri.

Maanisesti tuijottavia eläimiä

Luonnontieteellinen museo, mitä se tuo mieleesi? Minä yhdistän tämän sanaparin taidolla täytettyihin eläimiin, joiden voisi kuvitella hyppäävän hetkenä minä hyvänsä ulos niiden ympärille lavastetusta palasesta luontoa. Luonnontieteellinen museo tarkoittaa minulle mielenkiintoisia näyttelyitä ja tiedonmurusia, jotka poimit mieluummin oppaan huulilta kuin oppikirjojen sivuilta.

Olen vieraillut Helsingin Luonnontieteellisessä museossa ja Lontoon Natural History Museum on salvannut hengitykseni upeudellaan. Nuo vanhat muistot olisi pitänyt unohtaa ennen astumista Maltalla Museum of Natural History -museoon, niin olisin ehkä selsinnyt vierailusta edes hieman pienemmällä pettymyksellä.

DegreePlus-ryhmämme saapui Mdinassa sijaitsevaan museoon uteliain mielin. Valitettavasti museo vaikutti enemmän kansakoulun takahuoneeseen pystytetyltä näyttelyltä kuin vakavasti otettavalta museolta. Todella vanhaan ja ahtaaseen rakennukseen oli yritetty rakentaa kattava näyttely Maltan luonnosta, mutta tässä oli epäonnistuttu täysin.

Ensimmäisenä kierroksellamme kohtasimme täytetyt nisäkkäät. Maltalla ei ole montakaan vapaana elävää nisäkäslajia, joten suurin osa pienen huoneen maisemista rakentui muiden maiden luonnon ympärille. Tiedättekö Facebook-ryhmän Paskasti täytetyt eläimet? Kaikki tuon huoneen eläimet olisi voinut ikuistaa tuolle sivulle. Jopa sata vuotta sitten täytetyt eläimet näyttivät niin irvokkaille että se oli jo melkein huvittavaa. Joidenkin eläinten maaninen ilme tosin sai turistin ajoittain jopa pelon valtaan.

Modernia lintubongausta: diat ja kannettava,
jonka näytölle on teipattu paperiarkki.

Yläkerrassa tutustuttiin fossiileihin ja merieläimiin. Näyttelyesineet olivat lasivitriineissä, eikä niiden esillepano ollut kovin houkutteleva. Pikkuisten huoneiden ja kapeiden käytävien ongelma oli lisäksi se, että suuri ryhmämme hajaantui niin laajalle alueelle, ettei oppaamme puhetta kuullut kunnolla.

Museon suurin ongelma oli mielestäni se, että se yritti pienestä koostaan huolimatta kattaa kaikki luonnon osa-alueet. Parempaan lopputulokseen olisi päästy, jos aihealueita olisi ronskilla kädellä karsittu ja keskitytty esimerkiksi vedenhankintaan liittyviin ongelmiin Maltalla.






Kierroksen lopuksi tutustuimme lintuihin, joita on jossain historian vaiheessa tavattu Maltalla. Väitän, että kaikkia noita lajeja ei vain ole voitu nähdä täällä, sen verran eksoottisia lajeja vitriineissä esiteltiin. Linnut oli tosin täytetty paremmin kuin alakerran nisäkkäät. Pisteet siitä.

Informatiivinen asettelu.

Sinirastas on Maltan kansallislintu.

Ymmärrän toki, ettei Maltan luonnontieteellinen museo voi olla yhtä upea ilmestys kuin esimerkiksi vastaava Lontoossa. Silti kierroksen loppuvaiheessa huonon toteutuksen takia olin vain sellaisessa mielentilassa, etten voinut kuin irvailla kaikelle näkemälleni.

En siis suosittele Museum of Natural History -museota oikeastaan kenellekään. Sadesäänkin sattuessa tällä maalla on varmasti paljon parempaa tekemistä tarjottavana.

Mitä: Museum of Natural History
Missä: Vilhena Palace, Mdina
Milloin: Päivittäin klo 9.00-17.00

Mitä se maksaa: Aikuiset 5 €, nuoret (12-17 v.), vanhukset (60-) ja opiskelijat 2,5 €. Rabat & Mdina Multi-Site Ticket on kalliimpi vaihtoehto, mutta sillä pääsee tutustumaan myös muihin kohteisiin.
Miten sinne pääsee: Mdinaan pääsee kätevästi busseilla jäämällä pois Rabatin pysäkillä.


Ps. Pahoittelen postauksen kummallista taittoa. Kännykkäkameralla otettuja kuvia ei voi julkaista kovin isoina, eikä Blogger ole kovin joustava pienempien kuvien asettelussa.

Huimia kallioita, tylsiä maalaisteitä

Malta ja Gozo tarjoavat lukemattomia patikkareittejä, joiden varrella pääsee ihailemaan maisemia paljon paremmin kuin bussin ikkunasta käsin. Reittioppaita myydään luultavasti kirjakaupoissa vaikka kuinka paljon, mutta niitä voi myös tulostaa ilmaiseksi. Oppaiden karttoihin on numeroin merkitty kiinnostavimmat nähtävyydet, joista voi lukea lisätietoa vihkosesta

Poikaystäväni vierailun aikana käytimme erään aurinkoisen päivän yhden patikkareitin tutkimiseen. Valitsimme Marfa Ridge Walk -reitin, sillä sen maisemat vaikuttivat oppaan perusteella kiinnostavimmilta. Aloitimme ohjeista poiketen kävelyn Paradise Baylta, aivan Gozolle kulkevien lauttojen sataman läheisyydestä. Emme myöskään patikoineet 11-kilometristä reittiä alusta loppuun, sillä kauniiden ja hieman pelottavien kallioiden jälkeen suora maantie oli turhan tylsää. Useampi kilometri tuon muutaman tunnin aikana tuli kuitenkin taaperrettua.

Helmikuun lopussa Maltan luonto on kaunista ja vehreää.

Turistikauden ulkopuolella Paradise Bay on todella rauhallinen.

Näitä jättimäisiä kaktuksia kasvaa kaikkialla.

Kiviaidat risteilivät päämäärättömästi mäellä.

Oppaamme kartta oli varsin suurpiirteinen, joten emme välttämättä seuranneet reitin jokaista mutkaa orjallisesti. Olen oikeastaan aika varma, että jossain vaiheessa kävelimme yksityisalueellakin. Tovin ehdin jo pelätä, että kiukkuinen maanviljelijä päästää vesikauhuiset koiransa kimppuumme tai tähtää takamuksiamme kiväärillä. Ketään ei kuitenkaan onneksi näkynyt.

Tämän lähemmäksi kallion reunaa en uskaltanut mennä.

Ylämäen kipuaminen kannatti, sillä kallioilta avautui huikaisevat näkymät joka suuntaan.

Ensimmäinen osa patikkareissuamme oli rankin, sillä jouduimme kipuamaan ajoittain hyvinkin jyrkkää ylämäkeä. Osa matkasta taittui kivillä tasapainoillen, joten nilkkojensa puolesta sai olla tarkkana. Huipulle päästyämme seurasimme vanhaa sotilastietä, joten kulkeminen helpottui huomattavasti.

Sisäänpääsy kävelyreitin varrella sijaitsevaan Red Toweriin maksoi vain kaksi eroa.

Reittimme varrella kohosi myös Red Tower, jonka sisälle oli koottu pieni näyttely linnoituksen historiasta. Mikään tajunnanräjäyttävä kokemus tämä visiitti ei ollut, mutta maisemat olivat kyllä kahden euron arvoiset.

Linnoituksen katolle pääsi ihailemaan maisemia ja tykkejä.

Red Towerin jälkeen asetuimme syömään eväitä hylätyn rakennuksen katolle, joka ilmeisesti ilta-aikaan toimii nuorison bilepaikkana. Lounastauon jälkeen jatkoimme matkaamme kohti loputtoman pitkiltä tuntuvia maalaisteitä. Jossain vaiheessa päätimme hiukan oikaista, emme kävelleet siis koko reittiä rannikkoa pitkin kuten alun perin oli tarkoitus.

Reitin loppuosa oli huimien kallioiden jälkeen varsin tylsä.

Patikkareitti kulki maltalaisen maaseudun läpi. Elämä täällä on varmasti todella erilaista kuin kaupunkien turistimassojen keskellä.

Reitin loppupuolella kävelimme autiolta tuntuneen kylän läpi. En ole ihan varma mitä tarkoitusta varten nuo rakennukset ovat tuolla merenrannassa. Ehkä kylä herää henkiin turistikauden alettua.

Luonnoksissa odottaa postaus eräästä toisesta upeasta patikkareissusta. Suunnitelmissa olisi myös kerätä lähitulevaisuudessa kokoon porukka, jota kiinnostaisi patikointi Gozon luonnonkauniissa maisemissa. Lisää kuvia huikeista kallioista ja sporttikuteisiin verhoutuneista suomalaisista siis luvassa.

Ps. Aiemmin valittelemani tekniset ongelmat on nyt saatu korjattua. Käytin kannettavaani Klikk Computers -liikkeessä. Olisivat takuun piikkiin tilanneet koneeseen uuden näppäimistön, mutta Twitterissä saamani vinkin perusteella pyysin myyjää irrottamaan akun hetkeksi. Näppäimistö toimi sen jälkeen kuin unelma! Ilmeisesti nämä uudet läppärit saattavat saada murjotuskohtauksia pienemmistäkin syistä.

Vaikka läppärini saatiin kuntoon Twitterin avulla, suosittelen silti Klikkiä tietokoneongelmien kanssa Maltalla kamppaileville. Suuri liike sijaitsee varsin lähellä Mater Dei -sairaalaa.

Drinkit Maltan huipulla

Akuutin alkoholipuutteen ratkaisee helpoiten ja halvimmalla Pacevillessa, mutta tarjolla on toki myös hieman fiinimpiä vaihtoehtoja drinkkien ystäville. Erityislaatuista iltaa suunnittelevalle suosittelen Twenty Two -baaria St. Juliansissa sijaitsevan Portomaso Business Towerin huipulla.

Pacevillen välittömässä läheisyydessä sijaitseva tornitalo on Maltan korkein rakennus. Talon ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta baarista aukeavatkin huikaisevat näkymät merelle sekä esimerkiksi Sliemaan.

Hintatasoltaan Twenty Two on huomattavasti Pacevillen kuppiloita kalliimpi, mutta suomalaiseen hintatasoon tottuneelle se ei ollut ongelma. Drinkit maksavat 6-10 euroa, ja ne valmistetaan tuoreista raaka-aineista. Cosmopolitania voin suositella ainakin erittäin lämpimästi. Kuuden euron juoma oli paras maistamani versio kyseisestä klassikkodrinkistä. Baarista voi tilata myös useamman litran vetoisia shamppanjapulloja, jos taskussa polttelee ylimääräisiä satasia. Ilmeisesti tarjoilijoilta voi tilata lisäksi pientä naposteltavaa.

Arkisin lounge-tyyliseen baariin pääsee ilmaiseksi sisälle. Valitettavasti ainakin näin talviaikaan baari avautuu vasta klo 21.30, joten auringonlaskua ei tuolta korkeuksista pääse ihailemaan. Perjantaisin ja lauantaisin takin joutuu jättämään rakennuksen aulaan kahden euron narikkamaksun maksettuaan (oli muuten ensimmäinen näkemäni narikka täällä!). Kello 23 alkaen kaikki baarin pöydät oli valitsemassamme pöydässä. Ilmeisesti yhdeltätoista baari alkaa kerätä myös kymmenen euron sisäänpääsymaksua, joten liikkeellä kannattaa olla ajoissa. Tarkemmin en baarin aukioloajoista tiedä, niitä kannattaa kysellä suoraan henkilökunnalta.

Tunnelmaltaan Twenty Two on täydellinen niin romanttisille treffeille kuin kaveriporukan hieman spesiaalimmalle hengailuillalle. Monipuolinen musiikki soi niin hiljaa, että vierustoverille voi vaivatta jutella ja sohvaryhmät olivat varsin mukavat istua.

Kuten seurueemme pojat asian ilmaisivat: "If you bring a girl here, she will fall in love."

Mitä: Twenty Two -baari/lounge

Missä: Portomaso Business Tower, kerros 22, St. Julians.

Miten sinne pääsee: Lähin bussipysäkki on nimeltään Ross.

Suurten teknisten ongelmien äärellä

Mukavaa torstaita kaikille!

Täällä Maltalla on kärsitty nyt parin päivän ajan teknisistä ongelmista. Armaan kannettavani näppäimistö sanoi sopimuksen irti ilman mitään selvää syytä eräänä yönä tällä viikolla. Laitetta voi toki vielä auttavasti käyttää näytölle saatavan näppäimistön ja hiiren avulla, mutta tyhmäkin varmaan ymmärtää, ettei sillä tyylillä synny kovin nopeasti tekstiä.

Huudeltuani apua sosiaalisessa mediassa ja annettuani Googlen laulaa olen valmis viemään kannettavan huoltoon. Minä en sille itse osaa tehdä mitään, ja ilman tuota kirjoitustoimintoa on esimerkiksi koulutehtävien, työprojektien ja blogin kirjoittaminen hieman haasteellista. Tämäkin tynkäpostaus syntyi yliopiston tietokoneella, jolla ä:t ja ö:t luodaan tekniikalla CTRL + C, CTRL + V.

Luonnoksissa odottelee noin kymmenen postausta tekstejään ja lisää postausaiheita tulee päivittäin. Kunhan saan siis toimivan kannettavan ja ehkä muutaman ylimääräisen tunnin vuorokausiini, olen valmiina tykittämään teitä postauksilla kuin sarjatulella. Mahdollisesti loihdin teille tällä hieman tahmealla kopioi-liitä -tekniikalla postauksen jo viikonlopuksi.

Tuoreimpia kuulumisiani jaan lähipiirilleni Facebookissa ja kaikille uteliaille Twitterissä @LauraKuivalahti.

Jottei tämä postaus nyt jää aivan valituksen tasolle, haluan jakaa kanssanne Air Maltan mainosvideon. 12 upeaa kuukautta – kuka ei haluaisi matkustaa tänne tämän videon nähtyään?

Ps. Hämeen Sanomat julkaisee kevään ajan kirjoittamaani Maltavastaaja-kolumnia joka toinen sunnuntai. Toisen kolumnin ääreen päästään jo tulevana sunnuntaina.

Karnevaalien kostea loppu

Sain kuulla usealtakin paikalliselta, että karnevaalien päätösjuhlaa Vallettassa ei kannata jättää väliin. Niinpä viime viikon tiistaina saatettuani poikaystäväni lentokentälle otin vesisateesta huolimatta suunnan kohti pääkaupunkia.

Olenkin jo aiemmin kertonut Gozon karnevaaleista sekä Vallettan karnevaalien pukuloistosta. Karnevaalit ovat Maltalla todella iso asia, kuulin jopa pienten lasten saavan koulusta vapaata karnevaaleja varten. Voitte siis varmasti kuvitella yleisen pettymyksen, kun vesisade pilasi karnevaalien päätöstilaisuuden.

Karnevaalilavat tehdään ainakin osittain paperimassasta, joten kostea ilma oli jättänyt niihin jälkensä. Joiltain hahmoilta puuttui raajoja, ja ilmeisesti joitain lavoja oli vaikea saada liikkeelle sateen takia.

Kärvistelin Vallettassa reilun tunnin ennen kuin lähdin kotiin vällyjen väliin lämmittelemään. Sateesta huolimatta pääsin kuitenkin ihailemaan valaistuja ja taidolla rakennettuja paraatilavoja vielä kerran, ja nyt jaan teille muutamat otokset tuolta illalta.

Värikkäiden valojen lisäksi vähälukuinen yleisö sai nauttia tanssiesityksestä sekä kaiuttimista raikaavasta musiikista.

Tunnistatteko lavan hahmot? Ei voi kuin hämmästellä kuinka paljon aikaa ja taitoa näiden lavojen valmistaminen on vaatinut.