Haikeat hyvästit – Ateena day 4

Viimeinen päiväni Ateenassa oli säiden suhteen varsin epävakainen. Aamupäivällä ylämäkiä sai kiivetä kirjaimellisesti hiki virraten, iltapäivällä taas satoi pariin otteeseen niin, että kadut oikein tulvivat.

Luovutettuani huoneeni, suuntasin kohti  Lykavitós kukkulaa, jolta aukeavia näkymiä olin kuullut kehuttavan. Kukkulan laelle olisi päässyt kiipeämällä, mutta päädyin itse matkustamaan lyhyen reitin eräänlaisella köysiradalla. Olin alunperin ajatellut, että tuon matkan aikana voisi jo ihailla edessään levittäytyvää maisemaa, mutta koko matka taittuikin tunnelissa. Samassa osastossa olleelle pikkupojalle kyyti oli varmasti elämys, mutta olisin kuitenkin ehkä itse säästänyt 3,5 euron paluulipun ja kävellyt alas, jos olisin tajunnut millaisesta kyydistä oli kyse.

Huipulla tuulee, mikä tietenkin tarkoittaa kiusallisia turistikuvia ja lenteleviä hiuksia.

Kukkulan päällä oli ravintola, kirkko sekä näköalatasanne. Näkymät olivat upeat, vasta kukkulan laella seisoessani ymmärsin, kuinka laajalle alueelle Ateena todellisuudessa levittäytyy. Omat seikkailuni olivat rajoittuneet vain murto-osalle tästä kaikesta.

Mitään kovin kummoista tekemistä tuolla kukkulan laella ei ollut. Aurinko suvaitsi kuitenkin näyttäytyä pilvien takaa, joten paluukyytiä odotellessani nautin vielä viimeisistä pääsiäislomani rauhallisista hetkistä.

Bongaa kuvasta Akropolis.

Liikenne oli hieman sekaisin. Tässä vaiheessa olin iloinen, että olin liikkeellä jalan, enkä joutunut tönöttämään ruuhkassa.

Paluumatkalla kukkulalta päätin tehdä vielä yllätysvierailun Bysantin ja kristinuskon museoon. Opiskelijakortilla tännekin pääsi ilmaiseksi. Museo oli rauhallinen, ryysiksestä ei tarvinnut kärsiä, vaan näyttelyesineitä sai tutkia aivan rauhassa. Suurimman vaikutuksen minuun tekivät upeat ikonit, joita museossa oli näytillä todella paljon.

Bysantin ja kristinuskon museo.

Iltapäivän ja alkuillan kulutin viimeisiä kauppoja kierrellen, ravintoloissa istuskellen ja kahvilassa kirjaa lueskellen. Olin viimeiseen asti varma, että jotain pahaa tulee tapahtumaan, eihän tämä matka nyt vain voinut mennä näin hyvin. Omista epäilyksistäni huolimatta minä sekä laukkuni saavuimme turvallisesti Maltalle puoli kahden aikaan yöllä. Seuraavana päivänä aamuluennolla sainkin kätkeä muutamia haukotuksia kämmeneni taakse.