Kaikki mitä valo koskettaa – sunnuntai Mdinassa

Asuntolassani Garden Viewssa asuu lisäkseni kolme vaihto-opiskelijaa, joiden kanssa olemme muodostaneet oman pienen ryhmämme. Sunnuntaina kaksi suomalaista, itävaltalainen ja italialainen päättivät suunnata kohti Marsaxlokkin markkinoita (kuulostipa tämä vitsin ensimmäiseltä lauseelta). Saavuimme Vallettaan yhdentoista aikaan, jolloin Marsaxlokkiin vieviin busseihin oli jo niin pitkät jonot, että päätimme vaihtaa suunnitelmaa.

Rannikon sijaan suuntasimme sisämaahan Maltan entiseen pääkaupunkiin Mdinaan. Linnakkeelta muistuttava kaupunki sijaitsee mäen päällä, minkä ansiosta muureilta voi nähdä jopa Vallettaan asti.

Mdinasta käsin voi hyvin hahmottaa, kuinka pieni saari Malta todellisuudessa on. Rannikkoa näkyy useastakin suunnasta.

Vuosien saatossa jotkut ovat nähneet suuren vaivan ja kaivertaneet nimensä Mdinan kivimuuriin. Kauankohan tuollaisten kirjaimien kaivertamiseen menee?

Mdinan kadut olivat jopa Maltan mittakaavassa varsin kapeita. Vanhat rakennukset loivat muurien sisälle sokkeloisen katuverkoston, jolla sai tosissaan varoa hurjaa vauhtia kulkevia hevoskärryjä.

Merkkejä maltalaisten uskonnollisuudesta ei tarvitse kauaa hakea. Monien talojen ovenpieliin on ripustettu esimerkiksi Neitsyt Marin kuvia.

Kierrettyämme Mdinassa, kävelimme viereiseen kaupunkiin Rabatiin (täällä kaupungit ovat pinta-alaltaan todella pieniä). Vatsat kurnien astuimme sattumalta sisään Bottegin Palazzo Xara -ravintolaan, jota voin lämpimästi suositella. Tukevan kokoinen ruoka-annos, juoma ja tee irtosivat alle kymmenellä eurolla. Lisäpisteitä ravintola saa myös ilmaisesta WiFi-yhteydestä sekä taustalla soivasta iloisesta jazz-musiikista.

Tulen luultavasti vierailemaan Mdinassa vielä uudestaan paremmalla ajalla. Sunnuntaina suurin osa matkaseurueestamme kärsi inhottavasta flunssasta, jonka vuoksi energiatasomme olivat varsin alhaiset. Yritän nyt parhaani mukaan ajaa tuota flunssaa pois, ei täällä ole aikaa sairastaa!