Mitä yhteistä on apostoli Paavalilla ja maltalaisella oluella?

Malta kuuluu Euroopan uskonnollisimpiin maihin. Maltalaisista 98 prosenttia kuuluu katoliseen kirkkoon, ja kuten jo aiemmin kirjoitin, uskonnollisia merkkejä näkee katukuvassa jatkuvasti. Maltalla abortti on kokonaan kielletty ja avioerotkin tulivat laillisiksi vasta pari vuotta sitten.

Uskonnolliset juhlapyhät ovat Maltalla ymmärrettävästi varsin iso asia. Minä pääsin nauttimaan juhlatunnelmasta ensimmäisen kerran maanantaina, apostoli Paavalin haaksirikon muistopäivänä. Tuona vapaapäivänä maltalaiset muistelevat haaksirikkoa, joka tapahtui noin vuonna 60 jälkeen ajanlaskumme alun. Monien vaiheiden jälkeen noin 300 miestä kuljettanut laiva hajosi myrskyssä aivan Maltan rannikolla. Kuin ihmeen kaupalla kaikki miehistön jäsenet, mukaan lukien apostoli Paavali, pelastuivat uituaan rannalle. Paavali toi näin kristinuskon Maltalle.

Vallettan kadut oli koristeltu viirein, köynnöksin ja valoin.

Lakaisijoilla riitti töitä koko yöksi tuon paperimäärän siivoamisessa. Onneksi ei satanut, kadut olisivat muuten olleet inhottavan paperimassan peitossa.

Seurasimme maanantain juhlallisuuksia Vallettassa. Saavuimme paikalle vasta puoli seitsemän aikaan illalla, jolloin kaupungin kadut olivat jo täynnä juhlivia ihmisiä. Pääkadulla marssi torvisoittokunta, ja välillä taivaalle ammuttiin raketteja. Aiemmin päivällä juhlallisuuksiin oli ilmeisesti kuulunut myös paperisilpun heittelemistä, sillä joillain kaduilla paperia oli niin paljon, että hetken jo luulin palanneeni takaisin Suomeen lumihankien keskelle. Kumma kyllä kaupungin kaduille oli jo jalkautunut komppania siivoojia luutineen sekä kadunlakaisukoneita, vaikka juhlapäivä ei ollut vielä edes ohi. (Kapeilla kaduilla lakaisukoneiden vältteleminen käy muuten työstä.)

Juhlapäivän kunniaksi kirkot pitivät ovensa auki, ja mekin vierailimme eräässä kirkossa. Maltalaiset ovat uskontonsa kanssa ilmeisesti varsin avoimia, sillä eräs seurueemme ateisti haastettiin epäröimättä keskusteluun maailman luomisesta. Suomessa ihmisen uskontoa ei yleensä udella suorasta käännytystyöstä nyt puhumattakaan.

Kaduilla tavattiin tuttavia ja nautittiin ehkä lasillinen tai kaksi paikallista olutta.

Mutta miten sitten maltalainen olut Cisk liittyy tähän apostoli Paavalin juhlaan? Varsin olennaisesti. Vallettan baarit pitivät kirkkojen tapaan oviaan auki, ja juopottelevat seurueet olivat valuneet baareista kaduille asti. Ilmeisesti Maltalla on täysin hyväksyttävää käydä ensin hiljentymässä kirkossa ja välittömästi sen jälkeen korkata olut kirkon portailla.

Itse apostoli Paavali, oletan.

Flunssan väsyttämänä päätin lähteä hyvissä ajoin kotiin, mutta yllätyksekseni matkalla bussipysäkille jouduin keskelle entistä isompaa väkijoukkoa. Vallettan pääkatu oli aivan tukossa soittokunnan siirryttyä lähemmäs kirkkoa, jonka jokainen kello kalkatti. Keskellä ihmismassaa kannettiin patsasta, jonka voin vain kuvitella esittävän apostoli Paavalia.

Näetkö pienen pojan soittokunnan seassa? Hän ihastutti katsojia rämpyttämällä pikkuruista kitaraansa. Myös muutamat muut lapset olivat ottaneet mukaan lelusoittimet yhtyäkseen soittokunnan musisointiin.

Kaiken kaikkiaan tämä pyhä juhlallisuuksineen oli mielenkiintoinen, mutta myös vähän hämmentävä. Olisi ehkä pitänyt nykäistä jotain paikallista hihasta ja kysyä tarkemmin tähän päivään liittyvistä perinteistä. Suomalaisen mielen on vain hieman vaikeaa yhdistää samaan juhlapyhään apostoli Paavalia, olutta, paperisilppua, ilotulitteita, juhlapukuisia lapsia, käännytystyötä tekeviä eläkeläispappoja ja torvisoittokuntaa.