Aurinko paistaa ja Maltavastaajaa hymyilyttää

On oikeastaan puhdas sattuma, että päädyin vaihtoon juuri Maltalle. Malta ei ole koskaan ollut unelmamaitteni listan kärkikahinoissa, enkä ole ennen viime viikkoa astunut jalallanikaan tämän maan kamaralle. Lopulta opiskelijavaihdolleni asettamani ehdot sanelivat tämän kevään kohtalon.

Katsoin alun alkaenkin vaihtokohteita vain Erasmus-ohjelman kautta. En himoinnut vaihtoon toiseen maanosaa n, ja Erasmuksen kautta hakuprosessi sujui suhteellisen mutkattomasti. Hakuajan deadlinen lähestyessä olin niin kiireinen töiden ja opiskelujen kanssa, etten edes selannut Jyväskylän yliopiston muiden laitosten Erasmus-paikkoja, kävin läpi vain vaihtoehdot Viestintätieteiden laitokselta.

Edes harmaa ja roskainen vesi satama-alueella ei saanut hymyäni hyytymään aurinkoisena lauantaina.

Erittäin tärkeä kriteeri vaihdolleni oli se, että opinnot voi suorittaa englanniksi. Kevät ei olisi ollut kovin rentouttava tai mukava, jos istuisin luentosalissa kuuntelemassa nopeaa espanjankielistä pulputusta, josta pitäisi saada vielä jotain irtikin. Lopulta kirjasin vaihtohakemukseeni vain kaksi vaihtoehtoa: Maltan sekä Glamorganin yliopiston Walesissa. Malta oli näistä kahdesta ykkösvaihtoehtoni. Viralliset perustelut: Maltan kulttuuri sekä paremmat kurssit. Todelliset perustelut: Välimeren ilmasto.

Rantabulevardi tarjoaa suhteellisen tasaisen ja kauniin lenkkimaaston. Pitää testata  se jonain vähän vähemmän helteisenä päivää.

Näemmä asiat voivat rullata oikeaan suuntaan aivan sattuman kaupalla. Lauantain sateiden jälkeen Malta tarjoili parastaan sunnuntaina. Aurinko paistoi, ja tälle kalvakalle suomalaiselle tuli ulkona kävellessä jopa hiki, vaikka takki oli jäänyt asunnolle.

Sunnuntain suunnitelmani olivat harvinaisen vapaat: halusin meren äärelle. Kävelin pitempää kautta bussipysäkille. Naapurustossani ihmiset ripustivat pyykkejä kuivumaan talojensa katoille, minulle täysin oudot linnut lurittelivat hedelmäpuiden varjossa ja kuuluipa eräästä talosta pianonsoittoakin.

Varomattomat turistit saattavat kastua voimakkaiden aaltojen pärkeistä.

Nousin ensimmäiseen pysäkille saapuneeseen bussiin ja jäin pois kyydistä ensimmäisellä pysäkillä, jolta näki meren. Rantabulevardille paistoi kauniisti aurinko, eikä tämä sisämaassa kasvanut tyttö saanut millään kyllikseen meren ihailusta. Allokko oli niin voimakas, että vesi nousi ajoittain bulevardille asti.

Kävelin rantaviivaa seuraten ja taukoja pitäen lähes neljä tuntia päätyen lopulta Vallettaan. (Kämppikseni oli ihmeissään tästä. Ilmeisesti Saksassa ei ole tapana kävellä tuollaisia matkoja.) Söin kesän ensimmäisen jäätelön (italialaista, valkosuklaata ja mansikkaa) ja kirjoitin ensimmäisen postikorttini täältä Suomeen (isovanhemmilleni). Yritin jälkikäteen laskea kartasta kävelemäni matkan pituuden, mutta reittini polvelilevuuden takia se oli hankalaa. Jos sanon kuitenkin kävelleeni noin 8–10 kilometriä, en valehtele varmaankaan kovin pahasti.

Palmuja, aurinkoa, purjeveneitä. Uskomatonta, että toisella puolella Eurooppaa jyllää Suomen talvi.

Tunsin poskillani auringon paahteen vielä tunteja kotiin saapumisen jälkeen. Toistaiseksi en onnistunut polttamaan nenääni, mutta täytynee kuitenkin ostaa aurinkovoidetta mitä pikimmin.

Vaikka opiskelijavaihtoni on kestänyt vasta alle viikon, minulla on jo kaksi kultaakin kalliimpaa vinkkiä vaihdosta haaveileville:

1. Saavu kohteeseesi muutamaa päivää ennen opintojesi alkua. Näin ehdit tutustua ympäristöösi, kotiutua ja nukkua muutamat kunnolliset yöunet ennen kuin opintojen alkaminen vie kaiken energiasi ja nukkumisaikasi.

2. Jos olet koti-ikävään taipuvaista sorttia, matkaa etelän auringon alle. Täällä kalvava ikävä ja alakuloisuus pysyvät varmasti pitempään loitolla kuin kylmässä ja kosteassa pohjoisessa.