Turistibussilla läpi Maltan yön

Maltalle vaihtoon tulevan ei tarvitse pelätä ainakaan tylsyyden iskemistä. Kampuksella toimii kaksi opiskelijajärjestöä, ESN ja AEGEE, jotka järjestävät viikoittain tapahtumia. Pacevillen baarialueella saisi siis helposti kulutettua tiistait ja torstait vaihdon jokaisena viikkona. Onneksi välillä tarjolla on myös toisenlaista ohjelmaa.

Viime viikon tiistaina ESN järjesti vaihtareille Malta by Night -bussiajelun. Käytössämme oli kaksikerroksinen turistibussi, jonka toisessa kerroksessa pääsi nauttimaan vauhdista ja maisemista kunnolla, sillä kerroksessa ei ollut lainkaan kattoa. Ihmettelen edelleen millä järjellä jotkut naiset saivat pidettyä kampauksensa täydellisinä tuulesta huolimatta, oma tukkani sojotti jokaiseen ilmansuuntaan jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Ehkä muilla on sitä rentoa tyylikkyyttä, jonka vain ranskalaiset taitavat.Lähdimme liikkeelle kahdeksalta illalla, ja reittimme kulki Vallettan, jonkin tuntemattoman kaupungin ja Mdinan kautta Mostaan. Erityisesti Mdina kapeine kujineen ja kauniine näköaloineen oli  hyvä kohde myös pimeällä nähtynä.

Mdinan muurilta pystyi näkemään kaukanakin hohtavat valot.

Vaikka bussiajelu oli mukava kokemus, se ei varmasti tule olemaan vaihtoni kohokohta. Yöaikaan Malta ei (onneksi) ole täynnä samanlaista värivalojen ilotulistusta kuin monet suurkaupungit. Tämän vuoksi maisemat jäivät hieman, no, hämäriksi. Lisäksi omien juomien nauttiminen bussissa aiheutti lopulta sen, että bussin toinen kerros muuttui kierroksen loppupuolella rellestyspaikaksi. Lasipullot pirstoutuivat katuun ja tupakkaa poltettiin kielloista huolimatta niin, että savut leijuivat suoraan takana istuvien kasvoille.

Mostan kirkkoon putosi toisen maailmansodan aikana ilmapommi. Kuin ihmeen kaupalla pommi ei räjähtänyt, ja kirkossa olleet 300 ihmistä pelastuivat. Pommi on edelleen näytteillä kirkossa.

Joskus yhteislaulujen laulaminen ja jokaisen tunnelin kohdalla kiljuminen on hauskaa, mutta jos tuohon tunnelmaan ei itse pääse mukaan, on sen seuraaminen vierestä jopa ärsyttävää. Näinä hetkinä tunnen pienen äänen huutavan takaraivossani, että olen mieleltäni liian vanha Erasmus-vaihtariksi. Onneksi oma asennoituminen ja hyvien tyyppien löytäminen ympärille hiljentävät tuon pienen äänen varsin tehokkaasti.