Sata pientä elefanttia ei kun opiskelijaa

Yliopisto-opiskelijoille järjestetään täällä Maltalla kolme vaellusta lukuvuodessa. Eilen ahtauduimme busseihin lähes sadan opiskelijan voimin ja matkustimme saaren pohjoisosiin Melliehan kaupunkiin, josta vaelluksemme alkoi.

Tälle vaellukselle vaatteet valittiin käytännöllisyys, ei tyyli edellä. Aurinkolasit olisivat tosin olleet mukava lisä asustukseen tänä aurinkoisena sunnuntaina.

Me suomalaistytöt hermoilimme etukäteen hieman vaatetustamme. Päädyimme lopulta yhteisen sopimuksen voimin turvautua sporttisiin asuihin aina lenkkareista ja juoksutrikoista urheilutoppeihin asti. Aluksi tunsimme itsemme opiskelijajoukossa hieman ulkopuolisiksi, sillä monet olivat pukeneet päälleen aivan tavalliset arkivaatteet. Häpeä vaihtui kuitenkin pian tietäväisiksi päännyökyttelyiksi, sillä mutaisilla poluilla monet opiskelijat farkkuineen, varvastossuineen ja jopa korkonilkkureineen (!) olivat vaikeuksissa.

Alkumatkasta kävelimme jonossa kuin pienet elefantit ikään. Onneksi varsin pian satapäinen joukkomme hajosi, ja pääsimme kulkemaan omaan tahtiimme.

Sunnuntai oli aurinkoinen ja lämmin päivä, mutta pieni tuulenvire piti tukalan kuumuuden loitolla. Ihmeekseni en onnistunut polttamaan nenääni tai olkapäitäni auringossa, vaikken ollut taaskaan muistanut laittaa kotoa lähtiessäni aurinkorasvaa.

Hurjapäisimmät uskaltautuivat aivan kallion laidalle istumaan valokuvattaviksi. Itse pidin tuulisessa säässä kunnioittavan välimatkan tuohon kymmenien metrien pudotukseen.

Noin suurella joukolla patikoiminen oli välillä tuskastuttavaa. Osan matkaa marssimme perätysten pysähtyen aina, kun joku halusi ikuistaa kameralleen palan merta. Jossain kohtaa satapäinen joukkomme alkoi kuitenkin hajautua, jopa niin pahasti, että noin 15 opiskelijaa eksyivät kokonaan joukostamme ja palasivat kotiin julkisilla busseilla. Vaellusreitin lopulla jouduimme odottamaan vielä sankareita, jotka kielloista huolimatta eivät olleet seuranneet muuta joukkoa, vaan olivat lähteneet kiipeilemään jyrkkiä rinteitä pitkin. Janoisena ja nälkäisenä muiden odottelu ei ollut enää niin kovin mukavaa.

Kävelyvauhtimme oli varsin hidas, ja patikkaretkemme sisälsi lukuisia eväs- ja valokuvaustaukoja. Varsin mukava sunnuntaipäivän aktiviteetti oli siis kyseessä. Myös paikalliset nauttivat aurinkoisesta päivästä rinteillä piknikin merkeissä. Patikoinnin lisäksi tuolla voi ilmeisesti harrastaa muitakin aktiviteetteja. Näimme retkemme aikana melojia, bmx-pyöräilijöitä sekä mutaisia uria pitkin taiteilevia maastoautoja.

Tässä kuvassa on ilmeisesti apostoli Paavalin saari. Pyhimysten patsaita on Maltalla mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Eväsleivät maistuivat uskomattoman hyviltä näissä maisemissa.

Patikoinnista haaveileville Melliehan seutu on mukava ja valokuvauksellinen paikka. On syytä kuitenkin muistaa, että reittejä ei ole merkitty mitenkään, ja auringon laskettua lamputtomilla poluilla on varmasti todella hankala kävellä. Irtokivien ja jyrkkien rinteiden takia suosittelen jalkinevalinnaksi ehdottomasti lenkkareita. Vaikka korkonilkkureilla patikoimaan lähtenyt tyttö selvisikin koko matkasta ehjin nilkoin, ei vaellus ollut hänelle varmastikaan kovin nautinnollinen kokemus.

Aurinko oli jo laskemassa, kun pääsimme takaisin busseillemme. Paluumatka venyi inhottavan pitkäksi liikenneruuhkien takia.

Seuraava vaellus on jo kolmen viikon kuluttua. Note to self: pakkaa seuraavalla kerralla mukaan enemmän vettä, ettei loppuilta kulu päänsärystä ja huonosta olosta kärsien.