Sinne ja takaisin eli tarina 3,5-tuntisesta kauppareissusta

Kahluusaappaat eivät ole lainkaan yliampuva jalkinevalinta Maltan sadepäiviin. Katuja rakennettaessa vain harvoihin paikkoihin on tehty sadevesikaivot, joten pienenkin sadekuuron aikaan kadut alkavat nopeasti tulvia.

Lauantai oli ensimmäinen sadepäiväni Maltalla ja olen hyvin kiitollinen, että olin pakannut mukaan kaupunkikelpoiset kumisaappaani. Vettä tihutteli lähes koko päivän, mutten olisi sitä kuitenkaan kaatosateeksi kutsunut. Suomessa tällainen sade ei juuri aiheuttaisi ongelmia, mutta täällä Maltalla iltapäivällä lätäköt olivat niin isoja, että niiden läpi huristelevat autot saivat vesiryöpyt lentämään jopa pysäköityjen autojen yli jalkakäytävälle.

Sateesta huolimatta päätin laajentaa ruokavaliotani Kulmakaupan suppeasta ja kalliista valikoimasta, joten otin suunnakseni Lidlin. Koska minulla ei ole vielä käytössä nettiä kotonani eikä saksalaismentorini ollut vielä herännyt, suunnistin ainoaan Lidliin, jonka sijainnin tiesin edes suunnilleen. Kävelymatkan päässä asuntolastani olisi myös Lidl, mutta koska en edes tiennyt minne suuntaan minun olisi pitänyt lähteä kävelemään, päätin tehdä kauppareissusta oikein päiväretken.

Päästäkseni Qormissa sijaitsevaan Lidliin, otin linja-auton ensin Vallettaan, jonka bussiasemalla vaihdoin toisen auton kyytiin. Lähdin kotoa kello 11 ja Qormissa olin noin puolen yhden aikaan.

Olen joskus ahdistunut Prisman käytävillä mummojen ostosaikaan, kun kukaan ei tunnu liikkuvan minnekään. Tuo ruuhka on kuitenkin pientä siihen kaaokseen verrattuna, joka Qormin Lidlissä vallitsi. Kaupassa ei ensinnäkään ollut lainkaan ostoskoreja, joten kaikki asiakkaat lykkivät isoja ostoskärryjä, jotkut jopa kaksia. Satuin paikalle juuri pahimman hyllytyksen aikaan, joten monet hyllyt ammottivat tyhjyyttään, mutta käytävät olivat tukossa lavoista ja laatikoista.

Pyörin ympäri kauppaa lähes tunnin ajan, sillä käytävillä ei ollut opasteita eikä tuotteita muutenkaan oltu lajiteltu kovin järkevästi. Suolaa myytiin vain kilon pakkauksissa, eikä suolan läheltä löytynyt lainkaan muita mausteita, sillä ne olivat pakastealtaiden yläpuolelle rakennetulla hyllyllä. Pakasteosastolta löytyivät myös siivousvälineet. Loogista, eikö?

Selvisin kuitenkin hengissä kaupasta ulos ja nyt kuivaruokaa on niin pitkäksi ajaksi, etten joudu toivottavasti aivan heti tekemään tuota reissua uudelleen. Palattuani Vallettan kautta Pembrokeen raahasin painavan kauppakassin kotiin viimeiset korttelit ja olin valmis päiväunille. Aikaa koko ostosreissuun oli mennyt matkoineen kolme ja puoli tuntia. Sen minkä ajassa säästin, voitin onneksi rahassa. Ennen seuraavaa Lidl-reissua aion kuitenkin hioa hyökkäystaktiikkaani sekä ostoskärrypujottelua.

Ps. Kuvia tältä kauppareissulta en napsinut ollenkaan sateen ja painavien kauppakassin takia. Huomenna on kuitenkin luvassa postaus, jossa varmasti riittää aurinkoisia kuvia ihailtaviksi.