Rakkaus − tiks lukkoon

Olen luonteeltani romantikko. En ole törmännyt vielä yhteenkään liian siirappiseen elokuvaan ja hääohjelmia katselen usein silmäkulmat kimmeltäen. Ette siis varmaan ihmettele, että rakkauslukkoja nähdessäni haaveilen aina oman ripustamisesta.

Poikaystäväni vierailun aikana siirryimmekin suhteessamme uudelle tasolle ja kiikutimme oman lukkomme The Point -ostoskeskuksen läheisyydessä olevalle näköalapaikalle. Idea tekstiin poimittiin How I Met Your Mother -sarjasta (kuka keksii mistä kohtaa?), vaikka jälkikäteen huomasinkin kirjoittaneeni tekstin hieman eri tavalla kuin alun perin oli tarkoitus. No, menee se noinkin.

Näköalapaikan aidassa on kymmeniä ellei satoja lukkoja. Toinen, ei niin suosittu paikka kiinnittää rakkauslukkoja on rantabulevardin toisessa päässä Spinola Bayn Love-patsaalla.

Kiinnittäessämme lukkoa oli jo pimeää.

Lukko löytyi Sliemasta jostain sekatavarakaupasta emmekä turhaan alkaneet hienostella oikeiden kaiverrusten kanssa. Tussia vaan lukon pintaan. Tavasta poiketen emme heittäneet avaimia allamme läikehtineeseen mereen, jotenkin se olisi tuntunut väärältä. Otimme avaimet mukaan muistoksi tästä ensimmäisestä rakkauslukostamme. (Sopimukseen kuitenkin kuului se, ettei lukkoa saa käydä avaamassa vaikka avaimet ovatkin tallella.)

On mukava tietää, että silloinkin kun olen jo palannut takaisin Suomeen, tuo yhdessä kiinnittämämme lukko odottaa täällä minulle tärkeässä paikassa. Eikä se haittaa, vaikka lukko vähän ruostuisi ja teksti haalistuisi, minä kyllä muistan kuinka ihanaa uutuuttaan kiiltävää lukkoa oli aikanaan asettaa paikalleen.