Bella Italia!

Ensimmäinen ruotsinristeilyä eksoottisempi ulkomaanmatkani suuntautui Roomaan ollessani 15-vuotias. Teinitytön sydämen sulattivat tuolloin ruskeasilmäisten hurmureiden lisäksi lämmin ilmasto, herkullinen ruoka, mielenkiintoinen kulttuuri sekä yleinen ilmapiiri. Tuon matkan jälkeen olen vieraillut Italiassa kerran, kun 18-vuotiaana kävin kuoroni kanssa esiintymässä Pohjois-Italiassa. Rakkauteni saapasmaata kohtaan vain vahvistui.

Italia on tarkoittanut minulle aina onnellisuutta ja aurinkoa. Muistan kuinka lapsuudessani vanhempani kertoivat matkoistaan tuohon kiehtovaan maahan. Isäni kertoi suuresta jäätelöannoksesta, joka tarjoiltiin silinterihatun muotoisesta astiasta. Äitini puolestaan muisteli auringon kypsyttämiä appelsiineja, joita saattoi poimia puista vaikka keskellä kaupunkia. Lapsena hatullinen jäätelöä kuulosti enkelten lahjalta, ja toisaalta oli vaikeata uskoa, että jossain maassa appelsiinit eivät putoa hedelmäosaston laareista lattioille vaan suoraan puusta jalkakäytävälle.

Teini-ikäisenä ihastuin italialaisten ruskeisiin silmiin ja kihartuviin hiuksiin, tässä nykyisessä kypsässä iässäni osaan puolestaan arvostaa myös italialaisille tyypillisiä luonteenpiirteitä. Voisin mainita lukuisia esimerkkejä viikonlopun matkaltamme Sisiliaan.

Englannin taito ei Italiassa tunnetusti ole kovin vahva. Siitä huolimatta keskusteluihin heittäydytään rohkeudella. Kun toinen papattaa italiaa ja toinen englantia, saatetaan käsieleiden avulla päästä lopulta yhteisymmärrykseen keskustelun lopputuloksesta.

Italialaisista löytyy myös pyyteetöntä avuliaisuutta ja hyväsydämisyyttä. Loma-asuntomme meille vuokrannut Marco ei juuri puhunut englantia (espanja olisi kyllä sujunut), mutta silti hän urheasti esitteli asunnon ja merkkasi karttaan vielä Catanian kiinnostavimmat nähtävyydet. Eipä se haitannut, että välillä kitchen sanan sijaan käytettiin sanaa chicken, kyllä siinä sitten yhdessä ymmärrettiin että kyseessä on keittiö eikä suinkaan kana.

Viimeisenä iltana ravintolan hammasrautainen tarjoilijapoika puolestaan halusi tarjota meille Limoncellot, eihän Sisiliasta voi poistua maistamatta tuota juomaa. Ilmaisiin juomiin ei liittynyt iskuyrityksiä tai muitakaan limaisia taka-ajatuksia, vain pyyteetön hymy hammasrautojen takaa.

Itse asiassa maltalaisiin verrattuna italialaiset vaikuttavat iskuyrityksissään pyhäkoululaisilta. "Bella, bella!" ja "Beautiful!" -huudahdukset nostavat hymyn huulille. Maltalaiset miehet esittävät yleensä samat asiat paljon tunkeilevammin ja rivommin.

Haluan mainita vielä yhden erinomaisen syyn matkustaa Italiaan: ruoka. Matkustellessa on aina kovat paineet syödä vain paikallista ruokaa, vaikka vatsa halajaisikin kummallisten perinnepöperöiden sijaan jotain aivan muuta. Italiassa matkatessa erinomaista on se, että pitsa ja pasta ovat paikallisia ruokia. Niitä voi siis vedellä napaansa ilman huonoa omaatuntoa. Lisäksi paikallinen jäätelö ja leipomoiden tarjoamat leivokset ovat niin halpoja ja herkullisia, että edes budjettimatkailijan ei tarvitse jättää jälkiruokaa väliin.

Voitte siis arvata, että viikonlopun reissu Sisiliaan sujui varsin mukavissa tunnelmissa. Viimeisenä päivänä tuntui kuin olisin osannut puhua jo sujuvaa italiaa (todellisuudessa osasin siis tervehtiä ja kiittää sekä tunnistin pari sanaa ruokalistoista). Jos jokin on varmaa niin se, että Italiaan on taas pian palattava.