keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Punavalkoinen kannustusjoukko

En ole varsinaisesti sporttimimmi. Jääkiekko-ottelun jaksan katsoa, jos Suomen tai kotikaupunkini joukkue voi voitollaan lunastaa itselleen mitalin. Jalkapalloa jaksan katsoa vielä harvemmin, yleisurheilua en juuri koskaan. Television urheilutarjonnan ääreen liimaannun vain satunnaisesti F1-, taitoluistelu-, voimistelu- tai tanssikisojen ajaksi. Joskus muun touhuamisen taustalla saattaa pyöriä hiihto tai mäkihyppy, sillä ne tuovat mieleen lämpöisiä muistoja vaaristani.

Utelias luonteeni voittaa kuitenkin taipumukseni kyllästyä urheilumatsien aikana. Tämän vuoksi suuntasin opiskelijaporukan mukana katsomaan Maltan ja Hollannin välistä rugby-ottelua tuossa muutama viikko sitten.


Joukkueet kuuntelivat Hollannin ja Maltan kansallislaulut herkistyneen keskittyneesti.

Tietoni rugbysta olivat hyvin rajalliset ennen tätä ottelua, lähinnä mielikuvissani rugby oli jotain amerikkalaisen jalkapallon tapaista, ilman suojia tosin. Pakko myöntää, että suurimman osan peliajasta olin hieman hämmentynyt kentän tapahtumista. Pisteytys ja strategiat eivät aivan auenneet yhden ottelun aikana, vaikka paljon toki ehdinkin oppia.

Ennen ottelun alkua ilmoille räjäytettiin suuri määrä paperisilppua. Maltalaiset tuntuvat pitävän siitä paljon roskaisuudesta huolimatta, paperisilppua lennätetään nimittäin monissa tapahtumissa ja juhlallisuuksissa.

Pelikentän lisäksi seurasin intensiivisesti myös katsomon tapahtumia. Maltalaisten mukaan saarivaltio on huono kaikissa urheilulajeissa, mutta siitä huolimatta urheilijoita kannustetaan antaumuksella. Pelitaukojen aikana katsomossa raikasi täydellä voimakkuudella bilemusiikki (älä istu kovaäänisten eteen!), itse pelin aikana musiikista piti puolestaan huolen itse yleisö. Katsomomme yläosa muistutti melkein marssibändiä rumpaleineen ja torvensoittajineen. Kaiken lisäksi he olivat todella hyviä!

Myös muu yleisö huusi ja hurrasi pelkäämättä käheää kurkkua. Maltan liput heiluivat, ja monella oli päässään paikallisen Cisk-olutmerkin hatut, Maltan väreissä toki.


Pelissä parasta olivat pelaajien nostot, joiden avulla pyrittiin saamaan korkealla lentävä pallo kiinni. Hämmentävintä pelissä olivat nämä kasat.


Ei tullut voittoa. Maltavastaajan kasvomaalit olivat sentään kunnossa.

Malta hävisi Hollannille lopulta lukemin 10-33. Voittoa olisi ilmeisesti seurannut suuret juhlat, mutta fanit jaksoivat hurrata myös varsin murskaavin luvuin hävinneelle joukkueelleen.

Jos sinulla siis vain on mahdollisuus, käy ihmeessä tutustumassa maltalaiseen urheilukulttuuriin. Viihdykettä on varmasti tarjolla niin urheilijoiden kuin yleisönkin toimesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ehdota postausaihetta, esitä kysymyksiä ja kerro omia ajatuksiasi! Tutut, liittäkää kommenttiinne omat nimenne, jotta tiedän, ketkä sieltä ruudun toiselta puolelta seuraavat reissuani.