Tulivuorelta suojaava norsu – Catanian parhaat palat

Malta saa usein kehuja halvoista ja kattavista lentoreiteistä ympäri Etelä-Eurooppaa. Ryanairin siivillä matka Italiaan saattaa taittua halvimmillaan alle 20 eurolla suuntaansa. Varatessamme lentolippuja Sisiliaan emme kuitenkaan päässeet nauttimaan näistä kaikkein halvimmista lennoista. Meno-paluu Maltalta Cataniaan maksoi noin 120 euroa henkilöltä.

Unohtumaton tapa matkustaa Maltalta Sisiliaan on meren aaltoja lautalta ihaillen. Hintaa edestakaiselle reissulle tulee noin 90 euroa, mutta valitettavasti lauttojen aikataulut eivät sopineet omiin matkustuspäiviimme. Kuulin myös huhua, että noihin lauttoihin ei ole aina luottamista. Myrskyisellä säällä niiden liikennöinti ei ole taattua.

Appelsiineja kaupiteltiin Catanian kaduilla todella halpaan hintaan. Ne Suomeen tuotavat kuivat ja kirpeät hedelmät eivät ole mitään verrattuna näihin mehukkaisiin ihanuuksiin.

Saavuimme Cataniaan torstai-iltana, mutta koska kolme neljästä matkaseurueemme jäsenestä riutui inhottavan flunssan kourissa, päätimme tyytyä ensimmäisenä iltana noutoruokaan ja makoiluun asunnollamme.

Perjantaina kunnon Strepsils-tankkauksen jälkeen lähdimme kiertelemään Cataniaa. Hotellimme (josta kirjoitan lisää vielä hieman myöhemmin) sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä Catanian Piazza del Duomo -pääaukiolta. Turistien kansoittaman aukion laidalla on suuri katedraali ja keskellä aukiota kohoaa Elefantti-suihkulähde, jonka uskotaan suojelevan kaupunkia tulivuorenpurkauksilta.

Se on norsu.

Hieman flunssainen turisti.

Pääaukion läheisyydessä sijaitsee turisti-info, josta kävimme hakemassa muutamia tärppejä kaupungin kiinnostavista nähtävyyksistä. Suuntasimme askeleemme kohti Villa Bellini -puistoa, josta sanotaan olevan kauniit näkymät Etnalle.

Matkalla puistoon kävelimme roomalaisen amfiteatterin ohi. Täällä Maltalla on kyllä kokonaan unohtanut sen, että Italiassa muinaisia rakennelmia on vähän jokaisessa kadunkulmassa.

Villa Bellini -puisto oli istutuksineen kaunis, vaikka näkymät Etnalle eivät olleetkaan puuston ja pilvisyyden takia kovin päätähuimaavia. Aurinkoisesta päivästä olisi ollut ihana nauttia puistossa vaikka vähän pitempäänkin eväiden kanssa.

Siellä se Etna näkyy, ainakin osittain.

Maltan kehnoihin jalkakäytäviin verrattuna Catania tarjosi erinomaiset puitteet kävelijöille. Emme käyttäneet paikallisliikenteen busseja lainkaan, vaan keskityimme ympäriinsä harhailuun.

Eipä liene vaikea arvata, mikä on Sisiliassakin suosittu menopeli.

Teatro Massimo Bellini -kaupunginteatteri on vaikuttava rakennus.

Kaupunginteatterin ympärillä on lukuisia baareja, jonne turistit ja paikalliset sulassa sovussa kerääntyvät illalla drinkeille. Jos terassilla ei ole tarpeeksi tilaa, siirretään tuoleja laajemmalle alueelle kävelykadulle. Itse asiassa perjantaisin ja lauantaisin kadut muistuttavat itsessäänkin baareja, väentungoksessa ei aina meinaa mahtua edes kävelemään.

Kävimme vain kääntymässä Castello Ursinolla, sisälle asti emme jaksaneet mennä.

Yleisesti Catania jätti minut vähän kylmäksi. Hieman nuhjuisesta kaupungista ei välittynyt sitä puhdasta italialaista tunnelmaa, jota jo edellisessä postauksessa hehkutin. Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon flunssan vuoksi ryytynyt ja tukkoinen oloni vaikuttaa mielipiteeseeni. Ehkä terveempänä olisin osannut nauttia kaupungista enemmän. Voin kuitenkin suositella Cataniaa majapaikaksi ainakin erinomaisten kulkuyhteyksien ansiosta: kaupungista pääsee helposti esimerkiksi Etnalle sekä kauniiseen Taorminan kaupunkiin.

Minulla on hihassani vielä pari ravintolasuositusta sekä tietysti ihanan asuntomme vinkkaaminen. Myös muutama muu Sisilia-postaus odottaa luonnoksissa julkaisemistaan. Joten näissä tunnelmissa jatketaan.