Eräänä iltana Ateenassa en saanut unta. Takaraivossani pyöri
kuva vinhaa vauhtia kääntyilevistä kalenterin sivuista. Toukokuu, vaihtoni
viimeinen kuukausi, on alkamassa.
Tiesin jo etukäteen, että huhtikuu tulisi vilahtamaan ohi
hurjaa vauhtia. Lähes kolmen viikon pääsiäisloma kavereiden kyläilyineen sekä
Ateenan matkoineen painoi pikakelausnapin pohjaan. Silti huhtikuun loppuminen
tuli jotenkin yllätyksenä. Enää neljä viikkoa ja yksi päivä, niin istun
lentokoneessa matkalla Suomeen.
Olen tähän asti saanut pidettyä pääni ihmeen hyvin kasassa.
En ole kärsinyt järjettömästä koti-ikävästä enkä ahdistunut vaihtoni
rajallisuudesta. Nyt nuo tunteet tuntuvat vellovan päälleni noiden ensimmäisten
kolmen kuukaudenkin edestä. Tavallaan haluaisin päästä jo kotiin avomiehen,
perheen ja ystävieni luokse. Pyöräilemään kesäisen kaupungin katuja, syömään
uuniruokia ja elämään sitä omaa, tavallista elämääni. Toisaalta suren vaihdon
loppumista. Hyvästien sanominen niin monille upeille ihmisille sekä tietenkin
ihastuttavalle Maltalle kauhistuttaa jo etukäteen.
Tuona unettomana iltana Ateenassa kirjoitin muistikirjaani
kaksi listaa. Ensimmäiseen kirjasin postausideat, joita en ole vielä ehtinyt
toteuttaa. Listan pituudesta päätellen tämä blogi tulee päivittymään pitkään
sen jälkeenkin kun olen palannut Suomeen. Toinen lista on vielä ensimmäistä
pidempi: Asiat, jotka haluan tehdä ennen kuin palaan Suomeen. Olen täydentänyt
listaa vielä täällä Maltalla, ja tällä hetkellä siinä on yli 50 kohtaa. Hengästyttävä
määrä. Osa tavoitteista on pieniä, kuten tietyn ravintolan testaaminen tai
Malta-haalarimerkkien ostaminen. Toiset vaativat hieman enemmän aikaa, kuten
eräillä raunioilla vieraileminen Gozolla.
Ahdistavimmaksi kohdaksi tuolla to do -listallani nousi
ehdottomasti koulutehtävien suorittaminen. Aion kirjoittaa vielä erillisen
postauksen valitsemistani kursseista, mutta sanottakoon sen verran, että
helpolla ei täällä opiskeluista pääse. Ensimmäinen kuudesta laajasta esseestäni
valmistui tällä viikolla. Viiden esseen lisäksi minun pitäisi nyt toukokuun
aikana ahertaa vielä yksi ryhmätyö, portfolio sekä esitelmä. Miten ihmeessä
ehdin tehdä kaiken sen, mitä oikeasti haluan tehdä ja siihen päälle vielä
kaikki tämä? Ahdistus ja suomalaisten kirjatenttien kaipuu on suuri.
Yritän nyt kuitenkin tsempata itseni takaisin siihen samaan
henkiseen tilaan, jossa olen koko vaihtoni ollut. Kaikki kyllä järjestyy,
kunhan keskityn positiivisiin asioihin. Kuukauden aikana ehdin tehdä vielä
vaikka mitä, ja kerrankin olen aloittanut tehtävien tekemisen ennen kuin
deadline on kuumottavan lähellä. Lähteminen Maltalta merkitsee tietysti yhden
aikakauden loppumista, mutta toisaalta se tarkoittaa myös palaamista omaan,
ihanaan elämääni. Suomessa minua odottaa kaikkien yllä mainitsemieni
ihanuuksien lisäksi mielenkiintoinen työpaikka sekä ensimmäinen kesäni
Jyväskylässä. Voisi sitä huonomminkin mennä.
Tässä kuussa luvassa on siis paljon kirjoittamista, mutta
myös hauskanpitoa. Olen merkinnyt kalenteriini jo ainakin yhden keikan, kahdet
venebileet sekä matkan Madridiin. Viimeinen kuukauteni Maltalla ei ainakaan ole
yhtään huonompi kuin kolme ensimmäistä!
Ps. Kuka tunnistaa googlettamatta, mistä postauksen otsikko
on kähvelletty?
hei voisiko muuten kyseessä olla se Hugo-peli? toi otsikkohomma siis :D emt! ja nyt taas kommenttia tänne--sattuko toi kalapedikyyri??
VastaaPoistaHugostapa hyvinkin ;) Ei se sattunut, kutitti enemmänkin. Olin varautunut jonkinlaiseen kipuun, mutta enemmän se oli sellaista kutittelua ja kihelmöintiä. Isommat kalat tietysti tuntuivat enemmän kuin pienet.
Poista